”Oletetaan, että toinen teistä nyt kuitenkin putoaa katolta ne kymmenen metriä alhaalla odottavalle asfaltille eikä häntä enää ole.”
14-vuotias Mitja päätyy kesälomalla 15-vuotiaan veljensä Vladimirin ja äitinsä kanssa leirintäalueelle, jonka Mitja nimeää oitis Land’s Endiksi, koska se on viimeinen kaistale maata ennen merta.
Mitjaa painaa parhaan kaverin Noelin tapaturmainen kuolema, tämän pudottua hylätyn siilon katolta poikien graffiti- ja rymyämisretkellä. Vladimir taas on kaikkea muuta kuin vauhdikas veljensä: Vladimir on hiljainen, vetäytyvä ja katselee vain elokuvia.
Leirintäalueelle on tarkoitus jäädä vain päiväksi, mutta kolmikko jää jumiin, kun auto hajoaa, eikä varaosia tunnu löytyvän. Se käy Mitjalle, sillä tämä tapaa leirintäalueella mielenkiintoisen tytön. Lisäksi Mitja joutuu tekemisiin rannan poikajengin kanssa. Väkivaltainen, arvaamaton poikaporukka hyväksyy Mitjan joukkoonsa.
Kirja käsittelee hienosti kriisiä ja surua. Kaverin kuolema riipii Mitjaa syvästi ja rantajengin hylyilläkin on omat menetyksensä kannettavanaan. Kirja leijailee maagisen realismin puolella kuten Vuorelan aikaisempi Usva. Kansantarinoita ja satuja kierrätetään taidokkasti, samoin eri kertojanäänet ja Mitjan tapa puhutella lukijaa vaivihkaa silloin tällöin toimivat.
Kirjassa on Jani Ikosen kuvitusta luomassa tunnelmaa. Utuiset kuvat ovat sopivan epämääräisiä ja istuvat kirjan erikoiseen tunnelmaan. Viehättävä kirja, haastavasta aiheesta. Hyvää työtä, tämä nuortenkirja sopii myös aikuisille – Kirjanurkan Kirsi arvelikin, että kirja olisi ensisijaisesti aikuisten kirja.