Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kari Peitsamo nousi suomalaisen rock-kansan tietoisuuteen vuoden levyksi valitulla debyyttialbumillaan Jatsin syvin olemus vuonna 1977. Vain 19-vuotiaana pinnalle ponkaissut artisti on noista ajoista kulkenut pitkän tien Suomen kaikkien aikojen eniten levyttäneeksi artistiksi – ja myöhäisheränneeksi teologian opiskelijaksi.
Valokuvaaja Juha Metson alulle laittama kirja Kari Peitsamosta ei ole elämäkerta, kuten kirjan tekstistä vastaava Ari Lahdenmäki toteaa jo esipuheessa. Kari Peitsamo: Rokkari ja saarnamies on tavoitteessaan kunnianhimoisempi. Lahdenmäki ja Metso pyrkivät tutustumaan mieheen nimeltä Kari Peitsamo, ajatuksiin lauluntekijän – niin… tekisi mieleni sanoa, että pään sisällä, mutta tämä kielikuva on nimenomaan Peitsamon tapauksessa ongelmallinen. Peitsamo nimittäin on saanut selville, että hänellä ei ole päätä.
Tässä pääsemmekin avainkohtaan koko Peitsamo-kirjan kannalta. Peitsamo on täysin vakavissaan teologiansa kanssa. Hänen teesinsä ovat, että ihmisellä ei ole päätä, ja että historiallisena henkilönä Jeesusta ei ole ollut olemassa. Molemmat teesit, joita Peitsamo kirjan sivuilla varsin selkeästi ja mielenkiintoisestikin avaa, ovat valtavirtateologiassa ja -eksegetiikassa vallankumouksellisia, täysin kaanonin vastaisia. Ari Lahdenmäki käsittelee Peitsamon ”näkemisen teologiaa” objektiivisesti ja kunnioittaen. Peitsamon ajatukset ovat älykkäitä, hyvin argumentoituja ja selkeästi esitettyjä. Tätä Peitsamo on pohtinut vakavasti.
Toki kirjassa puhutaan myös musiikista sekä sen lieveilmiöistä. Peitsamon on vaikea suhtautua kappaleisiinsa ja teksteihinsä minään kovinkaan suurena taiteena. Peitsamon impulsiiviseen persoonaan kuuluu nopea asioiden valmiiksi saattaminen ja tietty yhteistyökyvyttömyys. Moneen kertaan mainitaan, että oikeastaan Peitsamo ei pidä ihmisistä.
Vaikka kirjantekoprosessi Metson, Lahdenmäen ja Peitsamon kesken oli varsin myrskyisä, on lopputulos (sangen monia puuttuvia välimerkkejä lukuun ottamatta) onnistunut. Juha Metson upeat kuvat tavoittavat hieman toista nurkkaa Peitsamon sielunmaisemasta kuin Lahdenmäen haastattelutekstit. Kirjan formaatti on melko samankaltainen kuin Juha Metson ja Juha Vakkurin Voodoo – Afrikan arkea -teoksessa. Eikä itse asiassa aihepiirikään nyt niin kaukaa liippaa. Kari Peitsamo: Rokkari & saarnamies on kirjasyksyn kärkiteoksia. Suosittelen!
