Matalena palaa Suomeen oltuaan pitkään poissa. Hän palaa vain, koska isoäiti on kuolemaisillaan ja tämä haluaa hänen selvittävän, mitä isälle tapahtui. Isoäidillä ei ole ollut tarkempaa tietoa isänsä kohtalosta ja se on vaivannut häntä ilmeisesti jo vuosikymmeniä.
Rakkaudesta kaikki on alkanut, niin tämänkin suvun salaisuudet. Rakkaudesta ja sodasta, vaietuista ja piilotetuista asioista sekä tarinoista. Matalenalla ei itselläkään ole mennyt oikein hyvin. Hän tuntuu etsivän jatkuvasti jotakin, ehkä sitten itseään. Elämä saa nyt hetkeksi toisen suunnan, kun historia alkaa paljastua.
Kertojaäänet vaihtelevat ja sanansa saavat niin punakaartilainen kuin hänen rakastettunsa, heidän myöhemmät kohtalonsa sekä omalaatuiset, mystiset tapahtumat eräässä saaressa. Äiti ei halua tai jaksa ymmärtää koko asiaa. Parasta olisi jättää koko haihattelu, jäädä kotimaahan ja odottaa vain mummon kuolemaa. Tie vie kuitenkin jopa Venäjälle asti, kun Neuvostoliittoon joutuneen miehen kohtaloa selvitellään. Yllättäen myös Ruotsista kuullaan lisätietoja.
Matalenan sinnikkään työn tuloksena paljastuu lopulta suvun koko tarina, ainakin melkein. Loput saavatkin ehkä jäädä tuulten vietäväksi. Tärkeintä on kuitenkin totuus. Totuus vihasta, väkivallasta, rakkaudesta ja sodista sekä siitä, miten ne ovat vaikuttaneet suvun jokaisen jäsenen elämään.
Karhunpesä on hieno sukupolvien tarina vahvoista naisista, päämäärätietoisista miehistä, kärsivistä ihmisistä ja aina lopulta rakkaudesta. Kuvaus maaseudun ja kaupunkielämän välillä luo vahvaa kontrastia, samoin yleensä henkilökuvaus. Tekijä on saanut mukaan ainutlaatuisen tunnelman, josta on vaikea päästä irti. Tarinat jäävät pyörimään mieleen pitkäksi aikaa lukemisen jälkeenkin. Itse pidän tätä ehdottomasti tekijän parhaana teoksena ja suosittelen kaikille, jotka ovat kiinnostuneet Suomen lähihistoriasta ja sen vaikutuksesta tavallisen ihmisen elämään maalla ja kaupungissa.