Luonnosta löytyy kaikennäköisiä eläinten jättämiä jälkiä: kakkaa, oksennuspalloja, jalanjälkiä, pesiä ja höyheniä. Mutta mistä oikein tunnistaa mikä eläin on ollut asialla? Tässä kysymyksessä auttaa Karhun kakkaa ja muita eläinten jälkiä, joka opettaa päättelemään, mikä eläin voisi olla kyseessä.
Kirja ei keskity mihinkään rajattuun maantieteelliseen alueeseen, vaan siinä puhutaan yhtä hyvin leijonien, teksasinkalkkarokäärmeen ja jopa dinosaurusten jättämistä jäljistä (kivettyneet ulosteet, eli koproliitit ovat kova juttu). Kirja ei myöskään ole vahvimmillaan yksittäisten eläinlajien jälkien tunnistamisessa, vaan kirjan kautta voi oppia pikemminkin yleisiä sääntöjä, kuten minkälaisia jätöksiä näätäeläimet jättävät, miten tunnistaa kanta-astujien jäljet tai minkälaisia oksennuspalloja pöllöt jättävät.
Kirja toimii siis pikemminkin sisäänheittona mielenkiintoiseen aiheeseen, kuin yksityiskohtaisena oppaana, jonka avulla tunnistaisi luontoretkellä eläimen kuin eläimen. Vaikka kirjan lähestymistapa aiheeseen on suhteellisen lavea, on suuri osa kirjan eläimistä ja niiden jäljistä kuitenkin suomalaisellekin lapselle tuttuja, joten ei kirja suinkaan hyödytön ole Suomenkaan luonnossa.
Kirjan kuvitus on poikkeuksellisen onnistunut. Claire Almonin tyyli on upean sarjakuvamainen ja yksityiskohtainen, ja se on vieläpä toteutettu viehättävästi vesivärein. Lopputulos on kaiken kaikkiaan hieno, ja kuvitus on suuri syy miksi kirjaa on niin suuri ilo lukea. Kaipa se jotain kuvittajan taidoista kertoo, jos kakkakikkareestakin saadaan luotua riemastuttava esteettinen kokemus.
Karhun kakkaa ja muita eläinten jälkiä on siis oikein oivallinen ensikirja aiheesta. Kun lapsen on saanut innostumaan eläinten jäljistä, voi metsäretkelle ottaa mukaansa vaikkapa yksityiskohtaisemman Lars-Henrik Olsenin kirjan Eläinten jäljet ja elintavat, joka antaa kattavan katsauksen nimenomaan Suomen luonnossa eläviin nisäkkäisiin.