Otson Amalia-täti voitti vahingossa maailmanympärysmatkan – yhdensuuntaisen tosin – mutta eihän hän sellaiselle voi lähteä, siinähän menisi pää pyörälle. Meidän lukijoiden onneksi Amalia lähettää matkaan Otson vanhemmat, joten Otson on taas majoituttava muutamaksi viikoksi tädin hoteisiin Karhumäkeen.
Karhukirjeitä Karhumäestä koostuu 20 muutaman sivun mittaisesta kirjeestä. Otso kirjoittelee kirjeitä kotipuoleen ystävälleen Karvoselle, ja kerrottavaa riittää. Kuten muissakin Jukka Parkkisen Karhukirjeissä, myös tässä kirjasarjan toisessa osassa meno on huiman hauskaa. Kirjeet ovat sanastoltaan rikkaita ja juoniltaan mainioita, ja niiden parissa viihtyy niin lapsi kuin aikuinenkin.
Lapselle hauskinta ovat moninaiset ihmeelliset kommellukset, joihin Otso ja Amalia sekä Amalian sulhanen konstaapeli Oiva Karhunen kerta toisensa jälkeen joutuvat. (Moneenkohan kertaan muuten Amalia-täti ja Oiva Karhunen sarjan mittaan kihlautuvat ja purkavat kihlauksensa? Melkein alkavat jo tulla Bertie Woosterin toilailut mieleen.) Aikuisempaan makuun ovat sitten Jukka Parkkisen harrastamat sanaleikit ja kaksoismerkitykset, jotka pienimmiltä sadunkuluttajilta toki ujeltavat korkealta ja kovaa ohi. Mutta toisaalta, jos aikuinen viihtyy kirjan ääressä, viihtyy myös lapsi. Parkkinen tekee satuhetken helpoksi.
Meidän perheessämme Jukka Parkkisen Karhukirjeet ovat vakiintuneet pitkien automatkojen kuuntelukalustoon. Äänikirjan lukijana on verraton Juho Milonoff. Suosittelen kokeilemaan myös audioformaattia!