Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tässä kirjassa kohtaamme monta karhua, kukin omanlaisensa, ihan oma persoonansa. On uroskarhua, joka etsii naaraskarhua. On naaraskarhuja, jotka eivät tiedä, olisivatko suopeita uroksille, on niitä naaraskarhuja, joilla on poikaset, joita on suojeltava kaikelta.
Kimmo Ohtonen on viettänyt metsässä aikaa, paljon aikaa, sillä paitsi, että hän on kuvannut näitä karhuja, hän on ollut siellä niin paljon, että on oppinut tuntemaan näitä jonkin verran ja nimennyt niitä. Suorastaan jännittäväksi menee aina silloin, kun hän kohtaa karhun, tunnistaa kuka se on, pelkää ja kuvaa, tuntee luonnon, itsensä siinä kaiken keskellä.
Kimmo on metsässä ja saa sieltä voimaa, kaiken kokemansa jälkeen, mikä lukijalle valottuu samalla, kun teos etenee. Siinä samalla kun katselee aivan uskomattoman hienoja karhukuvia, toinen toistaan hienompia. Luonto tulee syliin. Melkein voisi rapsuttaa karhun kaulaa.
Tämä kirja on otettava haltuun, hissukseen ja vähitellen. Lopulta tuntuu siltä kuin halaisi nallea. Sitä haluaa lisää. Haluaa tietää, miten karhujen käy. Sitä ei voi tietää, mutta mielessään voi kuvitella, että niiden suku jatkuu.
Luonto on niin ihmellinen asia ja totisesti toivon, että tämän kirjan kautta se valkenisi nykyajan ihmiselle, luonnon kauneus ja monimuotoisuus. Metsässä on oma elämänsä.
