Kapteeni Kuolio on omaperäinen, hieman outo sarjakuvahahmo. Hän näyttää nuhruiselta hipiltä ja on tällä hetkellä sairaseläkkeellä. Kuolio on ollut hoidettavana mielisairaalassa; hän sairastaa skitsofreniaa tai sitten hänellä todellakin on yliluonnollisia voimia. Hän puolustaa kotikaupunkiaan Tamperetta viimeiseen asti ihmissusien, vampyyrien ja demonien hyökkäyksiltä. Toisinaan hän tekee aikamatkoja Tampereen menneisyyteen, joka osoittautuu sangen yllättäväksi.
Kaverina Kuoliolla on Kapteeni Kökkö, hänkin hieman epämääräiseltä näyttävä iso mies pienissä silmälaseissaan. Mies, joka törmäilee sinne ja tänne, ei taatusti harrasta ylimääräistä liikuntaa, mutta on oiva apuri ja luovien ilmaisujen lähde itse Kuoliolle.
Tarinat sijoittuvat Tampereelle, joka on tässäkin albumissa todella seikkaperäisesti esillä – paikalliset varmasti tunnistavat tapahtumapaikat ja muualta tulleet voivat seurata katukilpiä ja kauppojen nimiä! Lisäksi teemat sekä tarinat usein ovat sellaisia, joissa on vähintäänkin totuuden hipaus mukana. Niin tässäkin.
Tampereella ei vieläkään ole rauhallista, vaikka Kapteeni Kuolio onkin tehnyt parhaansa. Nyt pahempaa hämminkiä aiheuttavat pahat muumiohenget ja Pyhäjärvestä löytyvä kammoittava krokotiili. Muinaisegyptiläiset hirviöt ovat hyökkäämässä kaupunkiin ja kaiken syynä on luultavasti museossa oleva muumion käsi. Kapteeni Kuolio kohtaa Hämeenpuistossa jättihirviön, joka on osittain virtahepo, osittain krokotiili, osittain leijona… eli erittäin ilkeä ja vaarallinen. Lähellä kaupunginkirjastoa hortoilee kuivakka mies, jolta puuttuu toinen käsi. Ja tähän jouduttiin vain siksi, että Kapteeni Kökkö osti iäkkään, arvottoman, egyptiläisen matkamuistopatsaan Wanha Lady -antiikkiliikkeestä.
Albumissa on paljon menoa ja meininkiä, mutta myös tarkkaakin faktaa muinaisesta Egyptistä ja egyptologiasta sekä sen tutkimisesta kiinnostuneille eli paljon kiinnostavaa löytyy. Piirrostyyli vaihtelee piristävästi egyptiläistyyppisestä hieman pikkutarkempaan ja – aina tapahtumia mukaillen. Mielenkiintoista viivankäyttöä musta-valkoisessa albumissa noin muuten eli eri piirrostyylien luova käyttö tapahtumien ja kertojan edetessä luo myös tunnelmaa ja väristyksiä, hrhrhhr.
Albumi sopii sävynsä ja tietojenkin osalta mielestäni kaikenikäisille sarjakuvan ystäville, vanhemmat osaavat ehkä arvostaa eniten pieniä viitteitä ja ironiaa. Kuitenkin mukava tuttavuus varmasti jokaiselle. P. A. Manninen on väitellyt sarjakuvista tohtoriksi Tampereen yliopistossa sekä tehnyt paljon sarjakuvaa muun muassa Tähtivaeltaja-lehteen. Mannisen tapana on usein hiukan parodioida scifiä ja perinteistä kauhukirjallisuutta.
Kapteeni Kuolio -albumeja on ilmestynyt aikaisemmin muun muassa Kapteeni Kuolio ja Tamperkele (2002), Kapteeni Kuolio ja Pispalan vampyyri (2006) sekä Kapteeni Kuolio ja Kalevankankaan ihmissusi (2009). Lisäksi kokoelmat Kapteeni Kuolio, Tampereen sankari (2008) sekä Kapteeni Kuolio ja Kapteeni Kökkö (2010). Jopa romaani on aiheesta laadittu eli Kapteeni Kuolio ja Suomen salainen kuningas.