Kapinantekijä on Sihvon Matti Elimäeltä ja kuningatar on Ruotsin kuningatar Kristiina. Heidän elämäänsä seurataan niin rinnakkain, ettei tiedä kumpiko olisi kiinnostavampi. Joka tapauksessa äärimmäisen mielenkiintoista ujuttaa tavallaan kaksi tarinaa samoihin kansiin.
Matti Sihvo on reipasotteinen talonpoika, joka ei siedä sitä, miten talonpoikia pannaan matalaksi kaikin mahdollisin keinoin. Nuori Matti perustaa perheen ja kaikki voisi olla ihan hyvin, vaan kun ei ole. Talonpoikia vaaditaan niin koviin veroihin ja taksvärkkeihin, että meinaa omat työt jäädä tekemättä. Niinpä Sihvon Matti kerää porukkaa kasaan ja aletaan kapinoimaan. Matti itse lähtee Ruotsiin viemään valitusta siitä, miten heitä kohdellaan.
Kuningatar Kristiina, jota Matti ei koskaan ihan kohdakkain tapaa, ei anna armoa talonpojille. Ei vaikka Matti kuinka monta reissua tekee. Näkökulmat ovat niin erilaiset. Suuri on ollut kuilu kuninkaallisten ja tavallisen kansan välillä. Kumpikaan ei toistaan juurikaan ymmärrä, vaikka ihmisiä sitä vaan on kuitenkin oltu.
Kovaa on molempien elämä. Kuningatar Kristiina ei halua olla kuningatar ja suunnittelee kaiken aikaa kruunusta luopumista. Matti taasen ei saa rauhaa, kun haluaisi talonpojille reilumpaa elämää. Molempien elämää on kuvattu ajoittain todella vauhdikkaasti ja niin, ettei osaa aina ajatella, että kyse on 1600-luvusta. Ensimmäinen kappale alkaa vuodesta 1605 ja viimeinen päättyy 1654. Puolivuosisataa saadaan lukea melko huimaa tarinaa, joka vielä juontaa todellisuuteen. Henkilöt ovat olleet olemassa, mutta koska kaikkea heistä ei voi tietää, on kirjailija käyttänyt mielikuvistustaan ja onnistunut siinä varsin kiitettävästi.