Kapina tehtailla oli odotettu teos, ainakin täällä Kymenlaaksossa. Heti sen ilmestyttyä siitä puhuttiin ja kohistiin ja tuntui, että kaikki haluavat sen lukea. Törmäsin usein ihmisiin, jotka puhuivat kirjasta ja nimenomaan siitä, mitä siinä kerrotaan. En yhtään ihmettele. Kirjan tapahtumista on yli sata vuotta, mutta vielä ne kaikki vuoden 1918 julmuudet tulevat lähelle. Nyt, kun niistä jo voi puhua, niin juttua riittää ja hyvä niin.
Minun on ehkä helpompi lukea ja perehtyä kirjaan, sillä siellä ei tule tuttuja vastaan. Minun vanhempani eivät ole kotoisin tältä seudulta, eivätkä heidän vanhempansa juurikaan olleet osallisina näihin kapinoihin. Vaan, paikat ovat tuttuja ja ne tarinat, joita olen kuunnellut ja lukenut, sillä niin on vaan ihmisen hyvä tietää historiaansa.
Seppo Aalto on paneutunut kirjan tekoon todella tarkoin ja huolella. Koko vuoden 1918 tapahtumat tuodaan esille niin, että huomaa, miten on tehty taustatyötä todella antaumuksella. Kaikki paikat ja nimet on kerrottu. Voin vaan kuvitella, miltä sellaisen tuntuu kirjaa lukea, jolla siellä on sukulaisia. Kuinka ne tarinat ovat nyt mustaa valkoisella.
Kirjassa edetään kronologisesti; mistä kaikki alkoi ja missä ja kenen toimesta. Kuinka kapina syttyi ja eteni, kaikki taistelut ja miten ne menivät, mitä kaikkea tapahtui, vahinkojakin. Miten Kuusankoskesta tuli Kuolemanlaakso.
Ihmisiä on paljon ja monesta nousee kirjan myötä esiin hyvä henkilökuva. Olihan Kuusankoskella Euroopan suurimmat paperitehtaat. Lopussa on huikea henkilöluettelo, josta voi hakea tuttua nimeä.
Nykyajan ihmisen on vaikea käsittää, mitä se on ollut. Kun ihminen nousee toista vastaan. Vaan ei ole tarkoituskaan käsittää, on vaan ihan hyvä saada lukea kirjaa, joka on niin hyvin kirjoitettu, että sen tavallinen lukijakin ymmärtää.
En ollenkaan ihmettele, että tämä teos voitti Tieto-Finlandia -palkinnon! Onnea! Kapina tehtailla on kirja, jonka soisi löytyvän jokaisen kirjahyllystä, sillä minusta se on ehkä kattavin kirja vuodesta 1918.