Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Se on mahdotonta. Naisista ei tule kapellimestareita. Niistä ei ole siihen.” ”Miksi ei?” ”He eivät osaa johtaa.”
Hollantilainen Maria Peters käsikirjoitti ja tuotti vuonna 2018 kapellimestari Antonia Bricosta kertovan elokuvan The Conductor. Antonia Brico (1902–1989) oli maailman ensimmäinen sinfoniaorkesteria johtanut nainen. Tie kapellimestariksi oli todella vaikea. Viime vuosisadan alkupuolella ajateltiin, että naisista ei ole kapellimestareiksi, koska ”He eivät osaa johtaa.” Antonia Bricon kuitenkin johti. Hän saavutti laajaa tunnustusta muun muassa Berliinin filharmonikkojen vierailevana kapellimestarina. Hän vieraili myös Suomessa ja johti Jean Sibeliuksen kutsumana Helsingin kaupunginorkesterin esityksiä vuonna 1946.
Elokuva oli kansainvälinen menestys ja sen jälkeen Maria Peters työsti Antonia Bricon tarinan romaaniksi Kapellimestari. Kirja kertoo lahjakkaasta ja peräänantamattomasta naisesta Antoniasta, joka raivasi tiensä huipulle miesten maailmassa. Tarina on uskomattomaton. Lukijana tulkitsisin sen kirjailijan mielikuvituksen tuotteeksi – ellen tietäisi, että se perustuu todella tapahtuneeseen, todellisen Antonia Bricon elämäntarinaan.
Antonian äiti luopui lapsestaan, ja pienokainen joutui muuttamaan Amerikkaan kasvattivanhempien luo. Polttava intohimo musiikkiin näkyi Antoniassa jo aivan hyvin varhain ja hänellä oli yksi unelma: tulla suuren sinfoniaorkesterin kapellimestariksi. 1920-luvulla se oli mahdotonta, sillä naisten paikka oli kotona aviovaimona ja äitinä.
Antonia ei lannistunut. Hän opetteli soittamista vanhan kaatopaikalta tuodun pianon ääressä ja hän etsi kapellimestarin, joka antaisi musiikin oppitunteja.
Antonia hakeutui paikannäyttäjäksi konserttitaloon toivoen voivansa siellä saada kuunnella musiikkia. Konserttisaliin ei kuitenkaan työntekijöillä ollut asiaa. Antonia tutki, olivatko esitykset kuultavissa jossain salin ulkopuolella. Hän löysi paikan, johon ääni kantautui rakennuksen akustisen vuodon ansioista. Paikka oli miestenhuone! Siellä voi kuunnella ja kuvitella johtavansa orkesteria syömäpuikko tahtipuikkonaan.
”Beethovenin musiikki täyttää ruumiini jokaisen sopukan… Allegro con brio, eli se kuuluu soittaa eloisasti ja kiihkeästi. Tietenkin… Kohotan puikon ja ennen muuta kuvittelen, että minä olen tämän orkesterin kapellimestari. Että sata miestä seuraa kädenliikkeitäni… Puikko liikkuu kolmeneljäsosatahtiin ylös ja alas. On uskomatonta, kuinka musiikki tekee minut iloiseksi.”
Musiikin tuottamaa iloa Antonia tarvitsikin, sillä hän kohtasi monia suuria vaikeuksia: syrjintää, mustamaalaamista, hyväksikäyttöä, rahanpuutetta… Kaksi vuotta kestäneen kapellimestarikoulutuksen ajan hän muun muassa kuuli päivittäin ”Guten Morgen, meine Herren”, kun opettaja tuli luokkaan. Näkyvästi luokan edessä istuvana hän muuttui näkymättömäksi, koska oli nainen.
Unelmansa eteen Antonia joutui tekemään työtä väsymättömästi. Hän joutui myös luopumaan paljosta, kuten rakkaussuhteesta. Suhteen ajoitus oli huono, kun hän oli juuri lähdössä Eurooppaan tekemään unelmistaan totta.
Romaani on pätkitty kuuteenkymmeneen lyhyehköön lukuun, kukin luku otsikoitu sen henkilön mukaan, jonka näkökulmasta tarina etenee. Kamera käy ja edetään kohtauksesta toiseen. Elokuvan käsikirjoitushan tarina ensin olikin. Romaanin muoto häiritsi minua alussa, ei enää loppupuolella. Totuinko tyylin vai hidastuiko siirtymistempo, en tiedä. Sen tiedän, että luettavaksi suosittelen.
Maailma on paljon muuttunut Antonia Bricon ajoista, mutta ei ehkä kovinkaan paljon sinfoniaorkestereiden johtamisessa. Kirjan jälkisanoista lainaus:
”Kaikkialla arvostettu aikakauslehti Gramophone julkaisi vuonna 2008 rankinglistan maailman 20 parhaasta orkesterista. Yhdelläkään näistä ei ole koskaan ollut naispuolista ylikapellimestaria.
Vuonna 2017 Gramophone julkaisi uuden listan, nyt kaikkien aikojen 50 parhaasta kapellimestarista. Naisia oli nolla prosenttia.”