Myönnän auliisti olevani musiikillisesti aika lailla tyystin lahjaton ja olenkin pääasiallisesti vältellyt mihinkään instrumenttiin tarttumista. Kantele on tässä joukossa poikkeus, sillä se on ainakin omaan makuuni hyvin aloittelijaystävällinen ja rähmäkäpälänkin käsissä kauniisti soiva soitin.
Olen myös elänyt siinä uskossa, että kantele on jotenkin aivan erityisen suomalainen soitin, mutta eipä suinkaan. Kanteleen kielin : Baltian kantelekansat on ensimmäinen osa neljän kirjan sarjasta, jossa tutustutaan sukulaiskansojen ja lähimaiden kanteleperinteisiin ja -soittajiin ja niitähän riittää. Jos mietitään kaikkia niitä kansoja, joiden parissa kannel tunnetaan, saadaan lukumääräksi peräti 265 miljoonaa ihmistä tai 150 miljoonaa, jos lasketaan vain ne alueet, joilla kanteleen virallinen asema on vahva. Tutustuttavaa siis riittää hyvinkin neljän kirjan verran.
Aihetta lähestytään hyvin ihmisläheisesti tutustumalla ennen kaikkea ihmisiin kanteleen takana. Haastateltavaksi päätyvät muiden muassa virolainen kanteleen rakentaja Rait Pihlap, latvialaisessa folkmetalli bändissä kanteletta soittava Kaspars Bārbals ja liettualaisessa kansansoitinmuseossa työskentelevä Laura Lukenskienė.
Jokaisella maalla on myös erikoisuutensa mitä tulee kanteleen rakenteeseen ja soittotekniikkaan, joihin luonnollisesti myös perehdytään. Kirja on onneksi runsaasti kuvitettu, joten erilaiset kanteletyypit ovat helposti hahmotettavissa. Itseäni ilahdutti erityisesti se, että jokaisesta maasta esitellään suhteellisen kattavasti kantelemusiikin esiintyjiä ja säveltäjiä, joten jos haluaa etsiä kuunneltavaksi uutta musiikkia niin se onnistuu helposti. Kirjan lopusta löytyy vielä itunes -lista, josta pääsee kuuntelemaan kirjassa esiintyvien ihmisten musiikkiesityksiä.
Koska heräsin tämän kirjasarjan olemassaoloon näinkin myöhään, on sarja kerennyt edetä jo toiseksi viimeiseen osaansa. Sarjasta ovat siis ilmestyneet myös osat Slaavilaiset kantelekansat ja Volgan kantelekansat. Mikäli kannel kiinnostaa soittimena ollenkaan on Kanteleen kielin -sarja oikein suositeltavaa luettavaa. Soittimen monipuolisuus tulee kirjassa hyvin esille, mistään kuolevasta perinteestä ei todellakaan ole kyse (ainakaan tämän ensimmäisen kirjan puitteissa). Ehdottomasti suositeltavaa luettavaa kanteleen ja kansanmusiikin ystäville!