Niina Väärän vävy on kirjannut elämäkerran ylös lyhyesti ja ytimekkäästi. Väärä syntyi Neuvosto-Venäjällä 1930. Hänen äitinsä kuoli onnettomuudessa jo varhain ja isäkin pian tämän jälkeen. Suku jo toivoi, että Niinakin menehtyisi – olihan lapsia useita ja elämä ankeaa, raskasta ja vaarallistakin. Sota oli jo syttynyt ja kolme vanhinta veljestä lähtivätkin armeijaan. Rakas mummo puolestaan joutui jäämään kotiin kuolemaan nälkään, kun Niina siskonsa kanssa lähetettiin pakolaisleirille. Tästä alkoi Niinan kamppailu elämästä ja selviämisestä. Kohtelu oli usein välinpitämätöntä ja raakaa, elämä muutenkin ankeaa ja rakkaudetonta.
Niina selvisi ja hänestä tuli omasta mielestään kunnon kansalainen, vaikka passin leimassa lukikin ”Kansan vihollinen”. Ensimmäinen avioliitto oli järjestetty vanhan miehen kanssa vain siksi, että Niina saisi Viron kansalaisuuden. Toinen avioliitto olikin jo erilainen – mutta mies oli armoton juoppo. Avioero olikin edessä, sillä mies joi päivittäin eikä enää osallistunut perheen elatukseen. Kun inkerinsuomalaisten mahdollisuus muuttaa Suomeen paluumuuttajina toteutui, lähti myös Niina. Tosin monen vaikean ja hankalan tilanteen jälkeen.
Kansan vihollinen on toki järkyttävä elämäkerta, mutta tällaista tapahtui noina vuosina paljonkin. Niina Väärä tuntuu olevan katkera kaikille ja kaikesta. Ehkä syystä; hän jäi ilman rakkautta ja tukea jo lapsuudessaan eikä vanhempanakaan ilmeisesti uskaltanut täysin luottaa keneenkään. Nyt Suomessa asuessaan hän asuu puolittain myös Virossa – tuntuu, ettei hän ole oikein tyytyväinen kumpaankaan maahan. Hän haluaa saada parhaat puolet molemmissa, viimeistään nyt iäkkäänä ja kremppoja kärsivänä maahanmuuttajana.
Itseäni tämä kirja hiukan harmitti; oman erinomaisuuden todistelu ei ole paras mahdollinen perusta kuvata itseään ja lähimmäisiään. Ei myöskään negatiivinen asenne jokaiseen viralliseen tahoon ole aina rakentavaa.
Inkerinsuomalaisista on parempiakin elämäkertoja, hyvää tässä oli Niinan taitavuus ja kekseliäisyys kerätä ruokaa sekä selviytyä itse eri tilanteista kotitaloudessa, josta oli vastuussa. Asiallisena lisänä kirjan lopussa on lyhyt inkeriläisten historia sekä Viron historiaa toisen maailmansodan jälkeen.