”Minä haluan Luirojärvelle saunomaan”, totesi Tomi Kontion poika isän kertoessa kokemuksistaan Saariselän reissulta. Tuon lauseen jälkeen he aloittivat yhteisen retkeilyn kansallispuistoissa kulkien koko ajan kauemmas – päätyen lopulta Luirojärven saunan lauteille. Tuosta matkasta kertoo Kansallispuistojen kutsu.
Kansallispuistoista on julkaistu viime vuosina monta kirjaa, mutta yksi yllättävimmistä on runoilijana ja lastenkirjoista tunnetun Kontion teos. Jo alkuteksteistä lähtien sai unohtaa ajatuksen yhdestä kansallispuistokirjasta muiden joukossa, sillä Kontion tyyli ei petä.
Kansallispuistojen kutsu ei ole retkeilyopas tai puhdas tietokirja vaan perustuu lähes täysin kirjoittajan omiin kokemuksiin. Hurjia selviytymistarinoita tai varusteiden grammanviilausta ei ole tarjolla, vaan yhdistelmä arkisista, nöyrää, havainnoivaa ja toki runollistakin kuvausta. Alussa Kontio kuvaakin itseään kaupunkilaiseksi, joka tykkää liikkua luonnossa ja retkeily kansallispuistoissa avasi uuden maailman.
Kirja on kokoelma pieniä tarinoita ja seuraavaan Kansallispuistoon siirryttäessä ei voi aavistaa mitä seuraava tarina sisältää. Siinä voi olla aiheena yhtä hyvin lapsuusmuisto, kaakkurin huuto, Kurt Vonnegutin jäiset mustikat tai aggregaattia huudattavat miehet. Pienet yksityiskohdat ja Kontion oivaltavat ilmaukset tekevät lukemisesta nautinnon. Oman lisänsä tuovat monipuoliset kirjallisuusviitteet.
Kansallispuistot kutsuvat yhtälailla aloittelijaa tai kokenutta vaeltajaa, maalaista tai kaupunkilaista. Samoin tämä kirja sopii kaikille luonnon ja retkeilyn ystäville.