Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Eletään vuotta 1944 ja Karjalankannaksen evakuointi on täydessä käynnissä. Lähtöä valmisteleva karjapiika Maria Shemeikka odottaa vielä isäänsä rahdin ajosta, samalla kun mielensä murtanut sotamies Oksala kerätään paareille joukkonsa ainoana henkiinjääneenä. Muutaman päivän aikana koko maailma kääntyy ympäri, eikä mikään tule enää olemaan samalla tavalla.
Hanneriina Moisseisen sarjakuva lähestyy historiallista aihettaan taidolla. Ihmismassojen valtaamat tiet, kaukaisuudessa loimuava naapurin kylä tai panssarivaunun tykin jyrähdys, Moisseisen sarjakuva todella onnistuu tavoittamaan sodan raadollisuuden ja jopa ohikiitävän kauneuden.
Sarjakuvan seassa on lukuisia sivun tai aukeaman kokoisia historiallisia valokuvia evakuoinnista. Ratkaisu ei tunnu halvalta kikkailulta vaan valitut kuvat todella palvelevat kerrontaa, ikään kuin valokuvissa näkisimme asiat päähenkilöiden silmien kautta, kun muuten katsomme heitä ulkopuolisin silmin.
Sarjakuvan harmaa lyijykynätekniikka sopii hyvin yhteen arkistovalokuvien kanssa luoden yhtenäisen kokonaisuuden. Pidän myös kovasti siitä tietynlaisesta tulkinnanvaraisuudesta, jota Moisseisen luonnosmainen tekniikka tukee; sotamies Oksalan kallomaiset, haamumaiset kasvot ja sen symbolisoima minuuden menetys on visuaalisesti todella pysäyttävä näky.
Ison osan sarjakuvassa saavat myös lehmät; eläinten kautta kuvattu kärsimys kertoo laajemmin koko sodan todellisuudesta ja sen vaikutuksista kaikkialle yhteiskuntaan, mitään tai ketään säästämättä.
Sarjakuvaa tehdessä Moisseinen on paneutunut huolella Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon kerättyihin evakkojen tarinoihin ja se näkyy. Tarinan hahmot eivät ole todellisia, mutta toisaalta monen ihmisen todelliset kokemukset välittyvät heidän kauttaan.
Yhteenvetona voi todeta, että Kannas on aivan erinomainen sarjakuva ja Hanneriina Moisseisen sarjakuvat tulevat ilman muuta päätymään lukulistalleni tulevaisuudessakin. Vahvat suositukset!