Tämä kirja olisi mennyt ihan ohi tutkan, ellei se olisi voittanut parhaalle käännösfantasiakirjalle myönnettävää Tähtifantasia-palkintoa. Se nosti kirjan nopeasti lukulistalle.
Puolanjuutalaisen Bruno Schulzin (1892–1942) ura päättyi lyhyeen; kuten kuolinvuodesta voi päätellä, kuolema koitti toisen maailmansodan juutalaisvainoissa. Niinpä Kanelipuodit ja muita kertomuksia kattaa Schulzin koko tuotannon. Schulzia on suomennettu aikaisemminkin, mutta vajaasti ja saksan kautta. Tässä kokoelmassa on kaikki ja suomennoksen on tehnyt taitava Tapani Kärkkäinen, suoraan puolasta.
Schulz on fantastinen kirjailija, jonka tarinoissa todellisuus murenee käsiin. Schulzin maaginen realismi vie myyttien ja muodonmuutosten maailmaan. Kafka on välitön mielleyhtymä tarinoiden absurdien käänteiden vuoksi, mutta lopulta näillä kahdella keskieurooppalaisella surrealistilla on vähänlaisesti yhteistä.
Schulz on novellisti, jonka kaikki tarinat kertovat samasta perheestä ja muodostavat enemmän tai vähemmän yhtenäisen jatkumon. Isä-Jakub on kangaskauppias ja hyvin omaperäinen tapaus, joka kirjassa muun muassa kuolee useita kertoja, muuttuu ravuksi ja muuttaa Edward-sedän joukoksi ovikelloon yhdistettyjä kudelankoja seinällä.
Hämmentävää, mutta myös vähän raskasta kiitos vanhahtavan kielen ja tukevan metafora-annoksen. Kulttuuriteko yhtä kaikki, ja loistokas suomennos Kärkkäiseltä. Hienoa työtä.