Reetta Laitisen uusin julkaisu Kanelianaisen paluu on taattua tavaraa. Stripit ovat vuosilta 2006–2009, valikoitu mielestäni osoittamaan leidin monipuolisuutta ja taitavuutta eri osa-alueilla. Mukana on lyhyitä parin kuvan ideoita, kunnianosoitukset Matt Groeningille eli Kielletyt sanat vuosilta 2008 ja 2009 sekä paljon muuta.
Eniten itseäni ilahduttavat tekijälle melko tyypilliset naisten ja miesten suhteisiin liittyvät ironiset ja välillä suorastaan raivostuttavan todelliset stripit, ei tiedä itkeä vaiko nauraa. Erinomaisen hauskaa ainakin, enimmäkseen. Lisäksi naisen elämä ei ole helppoa, sekin todistetaan!
Toinen lajityyppi, jota tekijä mielellään käyttää, on muiden sarjakuvahahmojen rankkakin tyypittely ja käyttäminen mitä kummallisimmissa yhteyksissä — välillä häijystikin parodioiden.
Albumi on pääasiassa mustavalkoinen ja tekijänsä näköinen eli siitä löytää suurimman osan hänen tekemiensä töiden tyypeistä, vähintään. Piirrosjälki vaihtelee hieman sarjojen mukaan, mutta on välillä niukkaa ja kuitenkin mielenkiintoisen vaihtelevaa. Hieman epäsarjakuvanomaista tämäkin. Tekstit puolestaan saavat ainakin minut puolellensa, ehdottomasti!
Suosittelen kaikille sarjakuvan ystäville ikää tai sukupuolta katsomatta — tässä taas hieman erilaista kotimaista sarjakuvaa. Sitä, jota ei ole tarjolla aivan joka paikassa eikä ihan kaikille. Erittäin hyvä vaihtoehto valtavirralle, luokittelisin tämänkin siihen hiukan epätavallisten sarjakuvien luokkaan, U:n tyyliin. Lisää Reetta Laitisen sarjakuvaa blogissa Päiväkuvitelmia… mukavaa irtiottoa ja ajankohtaisiakin tapahtumia!