Vähänkös tämä kana kotkotti, ku sai uuden kirjan siipiensä suojaan, sillä se aiempi opus Kanavointia oli jo niin kovasti paljon ihana. Nyt Kanavoimaa oli taas sellainen hymypaketti, että vanhempikin nokka kääntyy virneen puolelle.
Sari Rajulin on taas päätynyt kanoihin ja yksi kanoista on Pätynen. Kesäkanoina ne kanaset siellä Rajulintulassa ovat ja miten niille sitten sattuu ja tapahtuukin. Sitten sieltä löytyy Ritva-Liisa, Anneli ja Mervi eli Pöly-Esteri. Kaikille nimille on oma tarinansa, sillä eihän kanoille nyt ihan huolimattomasti nimiä anneta. Sarilla on oma poikansakin mukana kanafarmarina.
Sitten kun päästään ihan asian ytimeen, niin nokitellaan oikein kunnolla, saa lukea muun muassa kanojen PMS-oireista ja heidän lempiruuista ja milloin mistäkin kähinöistä. Niin ja kuka kana mistäkin tykkää, jos vaikka on ihastunut pystylautoihin. Tai jos yllättävä lapion kaatuminen aiheuttaa ylimääräistä polemiikkia.
Kana Pätynen vaihtelee postikortteja Ankka Pesosen kanssa ja vaikka luulisi niiden olleen ihan sulkakohtaisia, niin ovatpahan nyt meidän kaikkien luettavissa. Jotenkin ne pääasiallisesti vaihtavat ajatuksia palvelusväestään…
Runojakin on pantu mukaan! Kanoista kun saa aihetta niin moneen. Jos ei usko, niin kannattaa lukea tämä kirja. Tulee ihan erilainen asenne mokomiin munijoihin. Ei sitä ihan heti arvaisi ja uskoisi, että millaisia kanat voivat olla.
Kirjassa on tekstiä tukevana (kana)voimana aivan ihana kuvitus. Se on niin hauskan oivaltavaa, että sekin nostattaa hymyn huulille. Kuvat eivät ole niitä kertakatsomalla katottuja, vaan voi nauttia kotvasen siitä, mitä se kana missäkin kuvassa häärää. Kuvituksen takana on Minna Lucander!