Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Norjalainen Lars Monsen toteutti elämänsä unelman: hän kulki yksin Jäämereltä Pohjois-Alaskasta Kanadan pohjoisosien erämaiden halki Labradorin rannikolle. Matkaa kertyi 8 252 kilometriä ja aikaa kului 947 päivää. Hän teki tämän maailman ensimmäisenä ihmisenä. Yksin, seuranaan vain suurimman osan aikaa vetokoirat sekä erämaan ihmeet.
Kerronta etenee lähes päivä päivältä ja etapilta toiselle. Välillä hän joutuu käymään kylissä ja kaupungeissa, täydentämässä varastoja tai vain lepäämässä. Mies ei enää ole nuori, hän on täyttänyt 29 vuotta jo monen monta kertaa, pientä kremppaakin jo löytyy. Itse hän miettii myös paljon sitä, kestääkö oma psyyke niin pitkää yksinoloa – parhaimmillaan yli 40 päivää ilman ainoatakaan ihmiskontaktia. Jatkuvaa varuillaanoloa, päätöksiä, vaaroja, yleensä vain selviämisen pakkoa. Vaaratilanteitakin tulee eteen ja niistä hän selviää lähes vaurioitta.
Kirjoittaja arvostaa ja kunnioittaa selkeästi luontoa ja eläimiä. Hän tosin tappaa lintuja ja kalastaa, mutta vain elääkseen ja ruokkiakseen koiransa. Hän ei metsästä mitään turhaan, karhutkin yleensä (no, se poikkeuskin löytyy) lähtevät lopulta pakoon miestä ja koiria.
Kirjan valokuvat ovat upeita ja niitä riittää eri paikoista, tapahtumista ja mahtavista maisemista ympäri vuoden. Monsen tutustuu myös paikallisiin ihmisiin (inuiitteihin, intiaaneihin sekä satunnaisiin valkoisiin), jotka pyrkivät avustamaan parhaansa mukaan, ovat vieraanvaraisia ja hän saa kokea myös monia erikoislaatuisia hetkiä nimenomaan alkuperäisväestön parissa. Eläimet, kaikenlaiset, tuovat aina väriä maisemaan ja niitä on tarjolla nähtäväksi lähes joka päivä. Äärimmäisissäkin olosuhteissa jossakin jokin nostaa päätään.
Toki norjansaamelainen on tottunut vaeltaja jo ennestään, mutta hyytävät pakkaset – 40-60 astetta – alkavat tuottaa hieman ongelmia jo pohjoismaalaisellekin. Ongelmia on myös välillä koirien kanssa ja pari ikävää tapahtumaa vievät mielen matalaksi. Näin ei saisi käydä, mies miettii ja kohta hän on jälleen matkalla piristettyään itseään suklaalla ja paremmilla ajatuksilla!
Kirja on upea vaellustarina, erätarina sekä tarina omien rajojensa etsimisestä. Erityisesti erähenkiset lukijat saavat tästä varmasti paljon irti. Myös vähänkään rankemmissa oloissa retkeileville tai joskus matkaa tehneille kirja on omiaan. Tällainen nojatuolimatkaaja jaksaa ihailla kestävyyttä, erämaan henkeä ja rauhaa, kekseliäisyyttä sekä komeita kuvia. Lisäksi nautin kirjan luettavasta taitosta sekä kuvista – ja mikä parasta, paperi ei ole liian kiiltävää, kuvat näkyvät siis erittäin hyvin.
Hieno teos miehestä, luonnon tarjoamista anneista, mutta myös sen vaarallisuudesta, uskollisista koirista, alkuperäiskansoista sekä heidän historiastaan ja nykyisyydestä sekä runsaasta eläimistöstä. Kattava kirja moneltakin osin – suosittelen kaikille edellä mainituista asioista kiinnostuneille.