Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Varsin mielenkiintoinen dokumenttikirja menneiltä metsätyömaa-ajoilta. Näin Päätalot tarkoin lukenut saa laajemman kuvan savottaelämän muonituspuolesta, kuin mitä yhden Kallen näkökulmasta muun muassa Ahdistetun maan, Miinoitetun rauhan tai Nälkämäen kuvauksissa on saanut. Puolueettomamman ainakin. Ja runsaan valokuvituksen kaupan päälle.
Kämppäemäntiä ja laivakokkeja -kirjan kirjoittaja on sotkamolainen toimittaja Maaria Haikola (s. 1998), joka pro gradunsa pohjalta laajensi tutkimuksensa tietokirjaksi kainuulaisten metsätyömaiden kautta.
Liikutaan tukkikämpillä, laivoilla ja uittopadoilla ruuan valmistamista seuraamassa. Kaikki on historiaa, viimeiset yhteiset metsätyömaiden sapuskat on tehty ja nautittu 1980-luvun alkupuolella, jolloin käytössä olivat jo nykyajan mukavuudet monipuolisine raaka-aineineen. Kämppäemäntiä tarvittiin puolenvuosisadan ruoanlaitossa ja majoitusten siisteyden ylläpitäjinä ennen kuin koneet korvasivat metsien miehet.
Varsin vaatimattomissa olosuhteissa emännät hommailivat vuosisadan alkupuolella, ensin ”yksityisyrittäjinä” sittemmin metsäyhtiöiden palkkalistoilla.
Emännillä ei ollut käytössään keittoastioita, puuhellaa tai erillistä keittiötä, vaan ruoka laitettiin keskellä asuinhuonetta kamiinan päällä.
Kunnes sotien jälkeen vähitellen olot paranivat lainsäädännön myötä.
Mielenkiintoisia tarinoita ja henkilökohtaisia muisteloita kirjasta löytyy, sillä Haikola on saanut kertojiksi tukun kämpillä emännän hommia paiskoneita ihmisiä ja toisaalta käyttänyt hyväkseen historiaan jo aikaisemmin kirjoitettua materiaalia.
Kämppäemännistä suurin osa oli hyvin nuoria neitosia, 15 vuodesta ylöspäin. Vaatimattomista oloista lähteneinä eivät juuri hätkähtäneet paikkoja, joihin joutuivat sopeutumaan.
Eräällä keskeneräisellä kämpällä Suomussalmella emäntien huone oli 1950-luvulla niin hatara ja kylmä, että tähdet näkyivät taivaalla. Myöhemmin huoneeseen rakennettiin välikatto.
Hyvin kirja kattaa savottojen puolivuosisataisen historian ikään kuin kyökin puolelta näyttäen, millaista savottaelämä on ollut. Savottasanastokin siinä samalla tallentuu hartsuherroista elämänluukkuun.
