Oulun seudulta kotoisin oleva Pauli Pietilä (s. 1993) on esikoisteoksensa julkaissut runoilija, jolla on kokemusta open mic -esiintymisestä ja suomiräpistä Pale Varjele -taiteilijanimellä. Nyt tekstejä on saatettu kirjoihin ja kansiin, kun Kulttuurivihkot on julkaissut Pietilän kokoelman Kamikazekontakti.
Runot pyörivät jotenkin varsin arkisissa puitteissa. Korkealla ei lennetä, vaan kuvasto on kaupungin kaduilta ja kotoa, mutta myös vahvasti pään sisältä ja omista fiiliksistä. Runot vaihtelevat vähän lyhyemmistä välähdyksistä sellaisiin sivun-parin mittaisiin vyörytyksiin, jotka pärskyvät innokkaasti sivuilta. Otsikoita runoilla ei ole, ja niiden rajatkin ovat välillä vähän epämääräisiä. Lavarunoilijatausta näkyy tekstissä rytminä ja toistona; nämä runot on helppo ajatella lausuttaviksi.
taskutan hiekkaa rannalla
kuljen kotiini kaukaa
tuttuun, tuttuun
sumuun ja se solisee
Runoissa on lopulta hyväntuulista toiveikkuutta, joka tuntuu sopivan Youtubesta löytyvillä runovideoilla leppoisasti tekstejään lausuvalle Pietilälle. Ehkä hän on itse vähän se ”lempeä ääni radiossa joka kuuntelis ja kertois et / kyl menee / kyl menee”.
Ei siis hullumpi kokoelma tämä Kamikazekontakti. Ei nyt myöskään aivan sellainen mestariteos, joka jäisi pitkäksi aikaa mieleen asumaan, mutta näillä runoilla oli ehdottomasti hetkensä ja kokoelmassa on useita hyviä oivalluksia. Tästä on hyvä jatkaa.
päivät tehtiin meitä varten
kulmista haljenneille
anna auringon hioa säröt
pehmeiksi peukalolle
ja jos ei aurinkoa ole, usko
parhaansa sekin tekee, siellä se jo häämöttää