Kamalan luonnon Ilves ja Kärppä ovat taas täällä. Petojen jäljillä on sarjan kahdeksastoista sarjakuva-albumi. Tuttuun tapaan se kokoaa yksiin kansiin otannan sanomalehdissä julkaistuista sarjakuvastripeistä.
Kamalan luonnon keskiössä ovat metsäneläimet, jotka ovat samaan aikaan sekä yksinkertaisia että ajoittain hyvinkin filosofisia. Ilvekselle ja Kärpälle maistuvat jänikset ja heidän mielessään usein on pieruhuumori, Kettu taas on täysin latvasta laho ja Karhu puolestaan itsekeskeinen kiusaaja. Jokaisella eläimellä on oma tonttinsa sarjakuvan rakenteessa ja nämä hoitavatkin osuutensa kunnialla. Lukijan on näin ollen helppo tietää etukäteen, mistä jokaisessa sarjakuvassa on kyse.
Yksikään metsäneläin ei kuitenkaan ole vain sitä miltä ensivaikutelmalta vaikuttaa. Esimerkiksi Ketun hulluudesta löytyy suuria oivalluksia ja Karhun sisällä saattaa hyvinkin piileskellä epävarmempi osa.
Sarja tasapainoilee hyvin ennakko-odotusten parissa. Sarjan satukirjamaisesti kuvitetut metsäneläimet saattavat katkaista jäniksenruhon kahtia tai laittaa jäniksenpäitä tikunnokkaan. Silti sarja ei kuitenkaan muutu myöskään makaaberiksi, jänisten syönti on vain osa eläinten luontoa.
Eri strippien välillä ei ole sidosta, vaan jokainen strippi on oma kokonaisuutensa. Kertooko se metsäneläinten huonosta muistista vai alati toistuvasta elämästä, kuka tietää. Itselle Kamalan luonnon kaltaiset sarjakuvastripit ovat osa aamurutiiniani. Pieninä annoksina pieruhuumorikin antaa isoa lisäsisältöä elämään.