Monelle tämä sarjakuva onkin varmasti tuttu Metro– tai Lemmikki -lehdestä, Turun Sanomista ja Ilta-Sanomien nettisivuilta. Koottuna näin yksiin kansiin tässä on mukana myös aiemmin ilmestymättömiä strippejä, joten kokonaisuus on melko kattava. Albumi on mustavalkoinen, vaikka ainakin Metro-lehdessä on myös selkeä ja yksinkertainen värimaailmansa.
Sarjassa maailmanmenoa kommentoivat kotimaiset villieläimet selkeästi tunnistettavassa suomalaisessa metsässä. Päähenk… siis pääeläimet ovat Ilves ja Kärppä, joilla on varsin kaverillinen suhde toisiinsa – yhdessä muita raadellen, toinen toistaan auttaen. Mukana esiintyy usein haikara, jolla on erikoisia huolia toimitustensa osalta. Myös hirvellä on kummia ongelmia sekä lemmen että ruuan suhteen. Myös possu, lammas ja kettu sekä puput ovat mukana joissakin stripeissä. Ihminen onneksi loistaa poissaolollaan. Jos kuitenkin ihmisiä metsään on ilmestynyt, he ovat jo valmiiksi kalmoja eivätkä eläimet oikeastaan välitä koko asiasta.
Aforismit ja päivän sana ovat usein piikikkäitä väännelmiä tunnetuista ajatelmista ja saavat lukijan hekottamaan ääneen. Samoin näitä seuraavat tapahtumat eli tarjolla on yleensä veikeää raatelemista ja ruuan hankintaa keinolla millä hyvänsä. Vääryydellä ja viekkaudellakin, mikäli on nälkä tai vähän hiukoo. Yleensä on. Mautonkaan huumori ei ole poissuljettua ja pieruvitsit naurattavat myös eläimiä. Samoin pohjoisessa asuva Ilveksen legendaarinen setä ja tämän tekemiset ja sanomiset eivät välttämättä aina ole ihan korrekteja. Kaikki stripit eivät ehkä loista älyllään ja tarjolla on paljon tilannekomiikkaa ja alleviivattuja vitsejä. Jotkut stripit puolestaan ovat suorastaan legendaarisia eli taso vaihtelee. Piirrokset ovat hyviä, jälki selkeää ja tunnistettavaa sekä mielenkiintoisen eloisaa.
Suositellaan kaikille eläinten ystäville, varsinkin pienistä ja söpöistä pupuista, linnuista tai muista sellaisista pitäville, sillä ne myös maistuvat hyvälle *röyh*! Albumi on parhaimmillaan pätkissä makusteltuna. Kerrallaan putkeen luettuna herkät hetket menettävät tasokkuuttaan, suosittelen siis vaikka aamun annokseksi yhtä strippiä. Tarjoiltuna ehkä kuitenkin ennen varsinaista aamupalaa, erinäiset tilanteet, huurut, eritteet, haisut ja kerronnan taso huomioon ottaen. Varsin mukava uutuus, josta on ilo nauttia pitkään!