Kettu on Kamalan luonnon eläimistä ehdottomasti pöhköin. Se on aina juoksemassa eteenpäin ilman määränpäätä ja onnistuu miettimään asioita samaan aikaan hyvin filosofisesti. Hän on surullinen, kun asiat ovat hyvin ja iloinen, kun asiat ovat huonosti. Tähän syynä se, että huonot ajat ovat jännittävämpiä kuin hyvät. Sarjan hahmoista kettu lienee useimpien suosikki, sillä hän on aina ilmestyessään tapahtumien keskipisteenä.
Ketun omaan kirjaan on koottu lähes sata sivua sarjakuvan alkuajoista nykypäivään. Kettu hahmona sai luonteensa varsin aikaisin, eikä hahmon kehityksessä voi sanoa olevan kaksisesti edistystä. Se on muutaman ensimmäisen stripin jälkeen sama tolvana kuin nykypäivänäkin.
Ketun oma kirjaa ei voi suositella varauksetta. Kun Kamala luonto -sarjakuvasta pudotetaan pois ne sarjakuvastripit, joissa keskipisteessä on joku muu kuin Kettu, muuttuu sarjakuva välittömästi itseään toistavaksi. Siinä missä tavallisesti sarjakuva onnistuu jonglööräämään huomiolla, kettu on suhteellisen yksiulotteinen hahmo. Suoraan sanottuna sarjakuva ei pääse oikeuksiinsa.
Myöskin sarjakuvaa tiukasti seuraavalle kokoelma voi olla pettymys. Kokoelman stripit kun ovat julkaistu aiemmin ja näin ollen kirjan sisältö löytynee muista albumeista. Yksittäiset stripit ovat tietysti hauskoja, mutta minä hyppäisin sarjan pariin jostain toisesta albumista. Innokkaalle hahmon fanille kirja on toki varmasti mieleen.