Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Harvassa ovat suomentajat, joiden tuotantoa tulee erityisemmin seurattua, vaikka monia suomentajia arvossa pidänkin. Suomentajien kenttä on usein niin laaja, ettei hyvänkään suomentajan töissä ole sellaista johdonmukaisuutta, joka saisi seuraamaan tarkemmin. Kiinasta suomentava Rauno Sainio on kuitenkin poikkeus. Sillä Kalvotkin kiinnosti.
Chi Ta-wein Kalvot on taiwanilainen scifiromaani, joka ilmestyi jo 1996. Se on tekijänsä tunnetuin teos ja yksi ensimmäisistä kiinaksi julkaistuista queer-romaaneista, mutta ensimmäiset käännökset siitä saatiin vasta parikymmentä vuotta myöhemmin. Vuoteen 2100 sijoittuvan romaanin tulevaisuuskuvassa ikä näkyy paikoin hieman huvittavasti, mutta eipä tämä liian pahasti ole vanhentunut ja suomennos nyt lähes 30 vuotta teoksen ilmestymisen jälkeen on yhä paikallaan.
Kalvojen maailmassa otsonikato on tehnyt maan pinnalla elämisestä likimain mahdotonta, joten ihmiset ovat pääasiassa vetäytyneet asumaan meren pohjassa (miksi on kätevämpää rakentaa asumuksia merenpohjaan kuin suojautua UV-säteilyltä maan pinnalla on hyvä kysymys, jota ei kuitenkaan ole tarpeen käsitellä). Tässä maailmassa elää myös Momo, maineikas ihonhoitospesialisti, joka on menestynyt, mutta yksinäinen. Erityisesti äidin katoaminen Momon elämästä parikymmentä vuotta aikaisemmin Momolle tehdyn vaikean leikkauksen myötä on jäänyt vaivaamaan Momoa pahemman kerran.
Nyt Momo on täyttämässä 30 ja äiti ottaa yllättäen yhteyttä. Mikä on saanut äidin ottamaan taas yhteyttä ja mitä Momon lapsuudessa oikeastaan tapahtui? Tätä mysteeriä romaani lähtee punomaan auki. Kalvot on niitä kirjoja, joissa on parempi, jos ei liikaa tiedä, mistä on kyse, joten en ala sitä tässäkään sen enempää avaamaan, kunhan tyydyn toteamaan, että osa kirjan alussa kummeksuttavista asioista saa kyllä mielenkiintoisen selityksen, kun Momon tarina aukeaa paremmin.
Alussa Kalvot tosiaan vaikuttaa vähän oudolta ja ehkä kömpelöltäkin (Microsoftin kanssa kilpailevan firman nimeäminen Macrohardiksi – englanninnoksessa Megahard – tuntuu lähinnä kehnolta vitsiltä), mutta edetessään kirja paranee ja tunnelma tiivistyy niin, että loppua kohden sivuja kääntää jo innokkaasti saadakseen selville, miten tarinassa käy ja millaiseksi totuus Momon lapsuudesta oikein paljastuu. Ratkaisu on mielenkiintoinen ja miellyttävän omituinen. Kirjan queer-luonto näkyy muun muassa sukupuolen käsittelyssä. Mieshahmot myös loistavat poissaolollaan. Kirja on myös täynnä yllättäviäkin viittauksia kirjoihin ja elokuviin. Kaikkiaan Kalvot on siis ilahduttavan kummallinen teos ja on hyvä, että se on suomennettu.
Joissain yhteyksissä – esimerkiksi Tampereen kirjastojärjestelmässä – kirjailijan nimi näkyy muodossa Ji Dawei (oikeammin Jì Dàwěi). Tämä riippuu käytetystä romanisoinnista: Taiwanissa käytetyssä Wade-Giles-järjestelmässä nimi 紀大偉 on Chi Ta-wei, Kiinassa ja esimerkiksi YK:ssa käytetyssä pinyin-järjestelmässä sama nimi on Jì Dàwěi.
