Päähenkilö Charlie hankkii robotin, joka on ulkonäöltään hyvin ihmisen kaltainen ja jonka asetuksiin voi laittaa vaikka omia ajatuksiaan. Aluksi Aatami on kuin ”pelkkä” robotti, mutta hetken päästä jotain aivan muuta. Ajankohtainen aihe saa aivan toisen tason kuin keskusteltaessa tekoälystä tai robotti-imureista. McEwanin kirjojen tapaan tarina kasvaa ja kasvaa koko ajan, eikä lopulta pieniä asioita olekaan.
Robotit on yleensä luotu palvelemaan ihmistä ja helpottomaan arkea, mutta tämä romaani saa miettimään, kuka palvelee ja ketä. Aatami perehtyy kvanttifysiikkaan, menestyy sijoitusmarkkinoilla ja väittää rakastuneensa. Millaiseksi ihmisen luoma kone voi lopulta kasvaa ja tarvitseeko se edes ihmistä? Raamatun lainatuimpiin lauseisiin kuuluva ”Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen.” tulee väistämättä mieleen.
Erityisen mielenkiintoisen romaanista tekee se, että ajallisesti siinä ei modernista teknologiasta huolimatta olla tulevaisuudessa vaan 1980-luvulla. Falklandin sota on kuuma aihe, Britannian pääministerinä on Margaret Thatcher ja USA:n presidenttinä Jimmy Carter, mutta mukana on myös 1950-luvulla kuollut matemaatikko Alan Turing. Poliittiiset ja yhteiskunnalliset asiat ovat vahvasti esillä, mutta enemmän päähenkilön kautta peilautuen.
Siinä missä McEwanin varhaiset teokset kuten Viaton ja Sovitus olivat hyvin tummia, jopa synkkiä, niin uusimmissa on lähes poikkeuksetta enemmän toiveikkuutta sekä ripaus huumoria mukana. Mielenkiintoinen ja paljon ajatuksia herättävä kirja, joka onnistuu paljon puhuttujen aiheiden käsittelyssä erinomaisesti.