Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Pohjoismainen hygge ja lagom fiilistelytilana eivät uppoa perisuomalaiseen sielunjunttiuteen, meillä on oltava astetta vahvempi pläjäys jotta työstressi laukeaisi.
Kalsarikänni. Se se on. Otettava. Suomipojan ja -tytön tee-se-itse-zen. Heti alkuun: ei tarkoita lärvejä, vaan tuollaista puolenkymmenen kipon humalaa. Ehkä jokunen paukku ylikin illan mittaan, mutta niin ettei mikään estä, jos huomenna tulisi töihinkutsu.
Noin sen ymmärsin yleisesti ottaen. Tarkemman ohjeistuksen antaa Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja Miska Rantanen uudenuutukaisessa Kalsarikänni-oppaassaan. Lainataan:
”Kalsarikännissä ihminen luovuttaa vapaaehtoisesti aivonsa narikkaan. Tavoitteena nollautuminen, aito, rehellinen ja läsnäoleva olotila.”
Yksi virikelaite on oltava käytettävissä, edes jojo tai kynsisakset tai kudin tai soitin, ja loppuillasta pääsy someen. Päämääriä rennolla illanvietolla on kolme:
- oman tilan raivaaminen hektisen arjen keskelle
- rauhoittuminen
- palautuminen
Kun tullaan elokuva- ja musiikkivalintoihin, niin viimeistään silloin tyhmempikin huomaa että kalsarikänniprojektiopastus on suunnattu kieliä osaavalle lukeneistolle: Radiohead: No Surprises välittää viestejä, tunteita Lilly Allen: Fuck You Very Very Much sekä Napoleon IV: They’re Coming to Take Me Away kun taas AC/DC: Highway to Hell manifestoi.
Tä?!
Missä ovat Matti & Teppo? Entä Katri Helena? Tai edes joku suomalainen karitapio, kun noinkin supisuomalaisesta sanasta ja asiasta ja käsitteestä kuin kalsarikänni on puhe!
Mutta ei heitä näy, ei kuulu suomalainen laulu, niin on Norra Haga Party Central -instituutin johtaja Rantanen kalsarikänni-asianlaidan junaillut. Kaupunkilaisille, hesalaisille homma on tarkoitettu ja suunnattu, eikä millekään peräkammarin pojille, vaikka termi kyllä kovin maanläheiseltä kuulostaakin.
Mutta jos vielä syvemmälle kaivaa, niin josko sittenkin otetaan kalsarikänniin mukaan myös ajastaan jälkeen jääneet juntit, nimittäin seuraavaksi You Tubet esille ja suositukset pyörimään urheilupuolelta: Tiina Lillakin MM-kulta 1983; Lasse Virénin kultakympit ja vitoset 1972-1976; Mika Häkkisen F1 MM 1998 ja Jukka Keskisalon EM-kulta 2006.
Huh!Huh! että helpotti. Siis josko sittenkin kalsarikänni kuuluu meille kaikille suomalaisille!
Rento kirja, rento meininki. Sittenkin.