Elin toisenlaisessa todellisuudessa. Nojasin ikkunalautaan välitunnilla, istuin hiljaa luokan reunalla. Päivä mateli ohitse. Kukaan tuskin edes muisti nimeäni, eivät edes opettajat. Olin yhdentekevä kaikille. He nauroivat ja vitsailivat ja murehtivat pieniä arkisia huoliaan. Näkymättömyys on kuin raskas verho, jota en kyennyt liikauttamaan. Se piilotti minut ja suojeli minua, mutta se myös teki minusta maailman yksinäisimmän ihmisen.
Lilja on hiljainen, isoveljensä Joonatanin varjossa kasvava 14-vuotias tyttö. Isoveli vie huomion erityisesti koulussa, jossa hän on kaikkien suosikki eikä siskoa huomaa kukaan. Joonatan kuitenkin alkaa käyttäytyä ullakkohuoneessaan erikoisesti ja piirtää kuvia perhosesta, joka ilmestyy myös Liljalle, ja joka johdataa Liljan lopulta toiseen todellisuuteen ja Kalmansyrjän kylään.
Kylää uhkaa pimeys ja pahuus, jolle ei ole selitystä ja tämä kietoo tarinan sisäänsä. Lilja kohtaa kylässä uusia ystäviä ja ihastuksenkin ja osallistuu kylän keskiaikaiselta vaikuttavaan elämään ja ihmettelee sen erilaisuutta nykyaikaamme verrattuna. Lopulta ystävykset päätyvät etsimään syytä pahuudelle ja Lilja reittia takaisin kotiin isoveljen luo.
Ulpu-Maria Lehtinen on luonut vahvan fantasiamaailman, joka muistuttaa mukavasti meidän omaa todellisuuttamme mutta on kuitenkin riittävän erilainen ollakseen kiinnostava. Kalmanperhon kutsu käynnistyy viipyilevästi mutta loppua kohden vauhti kiihtyy ja trilogian ensimmäinen osa nostaa odotukset korkealle sarjan tulevia osia kohtaan. Tarina on rakennettu taiten ja se pitää otteessaan.