Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Bongasin tämän Sini Helmisen Lujaverinen-trilogian päätösosan Myllylahden kevään kuvastosta, joskin siinä uskossa, että kyseessä oli sarjan toinen osa. Onneksi virhe selvisi nopeasti. Aikaisemmat osat sai nopeasti käsiinsä ja luettua. Ykkösosa Hurme veti mukaansa tarinaan ja kakkososa Sysi jätti tarinan niin kiperään paikkaan, että odotukset Kalmaa kohtaan olivat korkealla.
Kuten nimi viittaa, kuolema on lähellä – vähän turhankin lähellä. Kirja alkaa Seelan hautajaisista, mutta pian käy ilmi, ettei Halla ole valmis hyväksymään Seelan kuolemaa. Alkaa vimmainen juoksu aikaa vastaan, kun Hallan on keksittävä keino saada tuoduksi Seela takaisin rajan takaa, mistä paluuta ei pitäisi olla.
Rakkauden ja kuoleman välinen mittelö on Kalman ytimessä. Millaisia uhrauksia olisit valmis tekemään rakkauden eteen? Kuten sarjan henkeen kuuluu, synkkien tapahtumien vastapainona on myös mustaa huumoria. Kalma ei ole aiheestaan huolimatta kuolemanvakava kirja. Tässä trilogian päätösosassa kauhutunnelmat ovat kuitenkin enemmän pinnassa kuin aikaisemmissa osissa.
Pidin erityisesti Helmisen kuvauksesta tuonpuoleisesta. Tässä kirja keskusteli tuoreen taide-elämyksen kanssa, näin perinteisen mytologisen aineksen päälle rakennetut Tuonela-kuvaukset nimittäin Hans Op de Beeck-linssien läpi: Hiljainen paraati -näyttelyn läpeensä harmaa maailma vaikutti siihen, miten Helmisen Tuonelaa luin. Hyvä yhdistelmä!
Koko Lujaverinen-trilogia on oivallista viihdettä. Nuortenkirjoiksi luokiteltu sarja kallistuu enemmän sinne aikuisempaan päähän, kirja on parikymppisine opiskelijapäähenkilöineen enemmän young adultia tai jopa new adultia kuin ihan varhaisteinikirjallisuutta. Näihin lokeroihin ei kannata takertua liiaksi: trilogiaa voi mainiosti suositella kaikille sateenkaarevan kauhuromantiikan ystäville teineistä eteenpäin.
”Sie olet outo likka, Kalmankari”, Kotalainen hymyilee kuivakasti.
”Sulla ei ole aavistustakaan…”
