Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tässä pamfletissa, alaotsikoltaan Eli kuinka hyvinvointivaltio purettiin ja köyhyydestä tehtiin bisnestä, pureudutaan ärhäkän provosoivastikin tärkeään asiaan, köyhyyteen. Kirja ilmestyi vuoden 2008 puolella, mutta tätä lukiessa kaikkien tietojen mukaan tilanne on vielä hankaloitunut entisestään joukkoirtisanomisten ja lomautusten takia.
Kirjoittajat vierailivat muun muassa leipäjonossa Myllypurossa, tutkivat tilastoja ja päätyivät melko kammottaviin laskennallisiinkin lopputuloksiin. Helsingissä (reilut 560 000 asukasta) on yhtä paljon köyhiksi laskettavia henkilöitä (noin 55 000) kuin vaikkapa Lappeenrannassa on asukkaita.
Leipäjonon pääosan muodostavat eronneet, yksinasuvat, ulkomaalaiset, yksinhuoltajat, työttömät ja vaillinnaisella sosiaalituella kitkuttavat. Tuskin kukaan pihiyttään jonossa käy, myöntää satunnainen ajattelijakin. Moni tosin jättää menemättä leipäjonoon ja jättää jopa käyttämättä mahdollisuuden hakea toimeentuloatukea. Jotkut jaksavat sinnitellä vippikierteessä kaverien kanssa. Vanhukset ja sairaat taas joutuvat ostamaan lääkkeet, mutta ruokaan ei enää rahaa riitä. Häveliäisyys taas estää tuen hakemisen muualta eli sosiaaliturvan alikäyttöäkin on.
Eräänä omituisena asiana kirjoittajat näkevät myös perintätoimistojen määrän nousun. Lähes kaikki kunnat ovat ulkoistaneet perinnän toimistoille, jotka elävät ja voivat hyvin. Velkaantunut ei voi hyvin, jo pienestäkin maksun laiminlyönnistä seuraa maksuhäiriömerkintä, joka saattaa seurata loppuelämän. Se voi haitata esim. työnhakua, koska monet työnantajat tarkistavat myös luottokelpoisuuden. Pikavippien tulo toi asian suurenkin yleisön tietoisuuteen nopeasti. Uusi velkajärjestelylaki ei sekään takaa kaikille oikeudenmukaista kohtelua ja anteeksiantoa — joidenkin tilannetta se on kuitenkin helpottanut.
Köyhällä on usein vaikeaa maksaa myös asunnostaan, vaikka asumistukea saisikin. Muitakin menoja on, jo pesukoneen hajoaminen saattaa kaataa koko talouden. Asunnon menettäminen onkin jo lopun alkua, ilman asuntoa olet täysin luopio sekä työ- että luottomarkkinoilla. Et pysty pitämään itsestäsi huolta, jotta olisit siisti, toisaalta et saa luottoa takuuvuokraan. Kaupungit ja niin kutsutut sosiaaliset asunnontuottajat eivät tällä hetkellä rakenna, koska ei ole rahaa — mihin se on hävinnyt, nythän muunlainen rakentaminen on erittäin edullista, sanovat.
Perinteisen köyhyyden rinnalle on noussut aivan uusi kuva, kaupunkilainen köyhyys. Siitä kärsivät esim. pätkätyöntekijät, työttömät, se koskettaa myös hyvin koulutettuja akateemisia. Työvoimatoimistojen turhat kurssitukset tuottavat työtä ja tuloa vain ulkopuolisille kurssittajille — työnantajakaan ei katso työllisyyskursilta valmistuneita suopeasti. Lisäksi Suomeen on muodostumassa työtätekevienkin köyhien luokka; on pakko tehdä kahta työtä, jotta pärjäisi edes pakollisista menoista. Yhdellä palkalla kun ei tule toimeen.
Pamfletti on tällä hetkellä erittäin ajankohtainen. Lopussa on muun muassa Sata-komitean tehtävistä muutamia ideoita sekä pääministeri Matti Vanhasen haastattelu. Lisäksi kirjoittajat esittävät oman ehdotuksensa. Kirjassa on mukana on myös ihmisten omia kertomuksia kokemuksistaan erilaisissa tilanteissa. Suosittelen ehdottomasti jokaisen suomalaisen luettavaksi. Kuten on sanottu, köyhät meillä on aina joukossamme, mutta onko asian välttämättä oltava niin? Onko kansalaispalkka tai etuuksien nosto edes eurooppalaiselle tasolle vastaus siihen, että Suomessa voi todella kuolla nälkään vuonna 2009? Lukekaa, miettikää — kirjaa on tarjolla lähes kaikissa kirjastoissa, vielä toistaiseksi sentään ilmaiseksi!