Kallis elämä on vuoden 2013 kirjallisuuden nobelistin Alice Munron viimeinen kokoelma. 82-vuotias Munro on päättänyt lopettaa. Aloitin Munron tuotantoon tutustumisen luontevasti tästä viimeisestä.
Kirjan lopusta löytyy Finaaliksi nimetty osio, neljä omaelämäkerrallista katkelmaa, jotka kertovat Munron elämästä. Isä, jonka turkistarhaushanke epäonnistui ja Parkinsonin tautiin sairastuva äiti, joka on vähän liian hieno ympäristöönsä. Elämän pieniä merkityksellisiä hetkiä: yksi yöllinen keskustelu isän kanssa, yksi vierailu tansseissa äidin kanssa.
Kanadalaiset puitteet ovat suomalaiselle tutun oloisia. Toinen maailmansota näkyy myös vahvasti näissä tarinoissa, ja vanhat ajat muutenkin. Tarinoissa on vanhojen juttujen muistelemisen makua. Kokoelman keskeltä löytyvät mielestäni sen helmet: ”Corrie”, joka kertoo avioliiton ulkopuolisesta suhteesta ja kiristäjästä, joka siitä tietää, ja ”Juna”, jossa sodasta kotiin palaava nuori mies hyppääkin junasta kesken matkan ja päätyy aloittamaan aivan uuden elämän.
Nämä novellit ovat vähäeleisiä, hienovaraisia ja kauniisti kirjoitettuja. Kristiina Rikmanin suomennos on selkeää, vähäeleistä kieltä, jota on ilo lukea.