Bret Easton Ellis on kirjoittanut jatkoa esikoisteokselleen Alta nollan. Alta nollan kertoi 1980-luvun nuorista, jotka ovat nyt 2000-luvun keski-ikäisiä.
Kalliit yöt alkaa hienosti postmodernilla keikauksella, joka asettaa teosten suhteet paikoilleen: kirjan kertoja Clay kertoo Ellisin itsestään kirjoittamasta kirjasta ja siitä tehdystä elokuvasta, ja asettaa näin todellisen kirjan ja elokuvan osaksi tämän kirjan fiktiivistä historiaa.
”Kirja oli yksinkertainen kertomus neljän viikon jaksosta kaupungissa jossa kasvoimme, ja kuvaukseltaan enimmäkseen tarkka. Se luokiteltiin kaunokirjallisuudeksi, mutta vain jokunen yksityiskohta oli muutettu, eikä nimiämme ollut vaihdettu, eikä se sisältänyt keskittyjä tapahtumia.”
Clay on nyt käsikirjoittaja, joka on palannut New Yorkista Los Angelesiin tekemään roolitusta uusimpaan elokuvaansa. Losissa hän tapaa vanhoja ystäviään, jotka kaikki ovat jollain lailla elokuvateollisuudessa mukana. Clay kohtaa Rain Turnerin, nuoren naisen, johon hän virittelee suhdetta vastineeksi lupauksista hommata tälle rooli uuteen elokuvaansa. Kertoja paljastaa, että kuvio ei tapahdu ensimmäistä kertaa…
Kirjassa on hyvin ahdistunut, vainoharhainen tunnelma, sillä Clay on varma, että häntä seurataan. Häntä kuvataan salaa, hän saa mystisiä tekstiviestejä, hänen asunnossaan käydään salaa… Eräs nuori tuottaja, jonka hän tunsi, on murhattu verisesti, ja Claytä muistutetaan tästä yhtenään.
Pieneen kirjaan mahtuu runsaasti seksiä ja väkivaltaa, Bret Easton Ellisin brutaaliin tyyliin, ja tekstiin ei juuri tunteita tai lämpöä mahdu. Kirja ei tarjonnut valtavasti tarttumapintaa, henkilöihin ja kuvioihin ei ollut helppo samastua, mutta omituisen tunnelmansa vuoksi kirja tarjosi kuitenkin mielenkiintoisen lukukokemuksen. Ei siis lainkaan huono, jos nyt ei mikään mieleenjäävä mestariteoskaan.
En ole itse lukenut Alta nollan -kirjaa; siitä olisi ehkä ollut jotain iloa, kun henkilöt olisivat olleet tutumpia. Kalliit yöt on kuitenkin itsessään toimiva kirja, vaikka taustaa ei sen kummemmin tuntisikaan.