Tämä kirja on kiinnostava historiikki rykmentistä, joka perustettiin 1919 Hämeenlinnassa, josta se siirtyi kesäkuussa 1921 Kouvolaan. Sinänsä kiva juttu, että Keski-Suomen rykmentti toimi Kouvolassa, joka ei ole Keski-Suomea, vaan eipä ollut Hämeenlinnakaan. Kouvolassa taas tykättiin, että KS tarkoittaisi Kouvolan Sotilaat.
En ala arvioimaan mitenkään kirjan sotahistoriallisia käänteitä. Minua kiinnosti tässä kirjassa erityisesti kerronta, ihmisistä kertovat tarinat ja tietysti se, että kerrotaan Kouvolan historiasta.
Sakari Viinikainen on armoitettu kertoja. Tämän kirjan parissa ei joudu haukottelemaan, koska asioista on kerrottu juuri niin kiehtovasti, että se vangitsee lukijansa. Ottaa ikään kuin niskalenkin, eikä päästä irti, ennen kuin on se viimeinenkin sana tavattu.
Kirja on jaettu kolmeen osaan:
- Sisällisodan aika, joka käsittelee Tampereen ja Viipurin hyökkäysliikkeet.
- Rauhan aika, joka alkaa 1918 ja jossa käydään läpi aika Porin Jalkaväen rykmentistä Keski-Suomen Rykmenttiin.
- Talvisotaa käsittelevässä osiossa onkin sitten juttua monin verroin, sillä sodan melskeissä sattui yhtä sun toista.
Henkilökuvat ovat niitä mielenkiintoisia tarinoita ja heistä kukin alkaa elää kirjan sivuilla. Kukapa ei tietäisi vaikkapa Aimo Lahtea, joka tunnetaan muun muassa Suomi-konepistoolin suunnittelijana. Hän oli muutenkin ihan seppä kaikkien aseiden kanssa ja askarteli kihlatulleen rannerenkaan:
”Leikkasin sen räjähtämättömäksi jääneestä kranaatista, jonka rihlanjäljistä sai sopivasti rannerenkaan levyisen kiekon. Viilasin sen ja vein kullattavaksi. Siitä tuli hyvin kaunis.”
Viinikainen on käyttänyt lähteenä Kouvolan Sanomien arkistoa. Paljon tulee esille tapahtumia, paikkoja ja ihmisiä Kouvolan alueelta, mikä on varsin kiintoisaa.
Kirjan lopussa on liitteitä, viitteitä ja runsas henkilöhakemisto. Voisin väittää, että tätä kirjaa voisi aivan suruttaa käyttää hakuteoksena, kun tutkii tai on muuten kiinnostunut sotahistoriasta.
Kuuntelin tämän äänikirjana ja selailin fyysistä kirjaa paikka paikoin, kun osui silmiin nasevia juttuja. Mutta – käsi sydämellä – suosittelen tähän kirjaan tutustumista!