Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tässä on se minun kirjakevääni odotetuin uutuus, Kalevan pojat. Mikko Kamulan Metsän kansa -sarja on nyt edennyt neljänteen osaansa ja jatkaa aikamatkaa Juko Rautaparran perheen parissa 1400-luvun lopulla. Aiempien osien malliin myös Kalevan pojat on melkoinen tiiliskivi, mutta ikävystymisestä ei ole vaaraa: yli 700-sivuinen järkäle pitää lukijaa rautapartaisessa otteessaan ihan päätöspisteeseen asti, jos ei sen ylikin. Viimeisen sivun jälkeen voi huokaista helpottuneena, että onneksi luvassa on vielä muutama osa lisää.
Rautaparran nuorempi polvi, sisarukset Tenho, Heiska ja Varpu kuljettavat kukin vuorollaan tarinan juonta eteenpäin. Heidän kaikkien taitoja tarvitaan ulkopuolelta kohdistuvien uhkien paineessa. Heiskalla on aarteenaan häntä varten taottu kahdenkädenmiekka Sisu ja kun Olavilinna kaipaa vahvistusta idän hyökkäyksiä vastaan, Heiska hakeutuu sotilasuralle. Nyt jo miehistynyt Heiska lähtee matkaan yhdessä vaimonsa Kullan kanssa rakentamaan elämäänsä linnan läheisyyteen.
Olavinlinna on Heiskalle entuudestaan tuttu, onhan hän on ollut rakentamassakin sitä. Toisaalla Tenho, tietäjän taidoissa jo etevyytensä osoittanut, tekee vaarallista matkaa pohjoiseen Yörnin äijän kanssa. Toimeentulo on käynyt niukaksi ja katovuodet näännyttävät kansaa, koska kiukustunut Loviatar estää kylmyydellään maan satoa kasvamasta. Lapin noidan Askan avustuksella he lähtevät hakemaan apua muinaisilta jättiläisiltä, Kalevan pojilta.
Lopulta Varpukaan ei tyydy jäämään kotikonnuille vanhempiensa luokse. Onko parantajan työ sittenkin hänen kohtalonsa, vaikka hän paisetaudin kanssa kamppaillessaan tunsikin suurta epäonnistumista? Anna Auvittaren opit olivat sytyttäneet kutsumuksen auttaa ja kuten kuvitella saattaa: parannettavaa ajan ankarien olojen keskellä riittää.
Mikko Kamula on mestari yhdistämään sadunomaista fantasiaa, kansanperinnettä ja historiaa. Taruolennoista tulee lukijalle yhtä totta kuin ne ovat kirjan henkilöille. Yhtenä mielenkiintoisena kohtana kirjasta jäi mieleen Varpun kirkossa käynti, joka latinankielisine messuineen ja outoine tapoineen on hänelle vierasta ja jota hän yrittää hahmottaa omien uskomusperinteidensä kautta. Varpu näkee kirkossa kirkonhaltijan tekosia ja arvelee enkeliä ylisen maailman ilmanhaltijaksi. Kun seuraavan kerran kuljen Mikkelin kivisakastin ohi, muistan Varpua ihmettelemässä silloisen Savilahden kirkon menoa!
Muutenkin todelliset paikat ja historian henkilöt kietoutuvat vakaasti kirjan juoneen – Pietari Kylliäinen, Hartwig Winholt, Knut Posse. Ja tietenkin ja erityisesti tässä osassa – Kalevan pojat, Sampsa Pellervoinen, kaikki kalevalainen. Haltioitumisen rinnalla joutuu myös surullisensa toteamaan, miten historia toistaa itseään: idän jo realisoitunuttakin uhkaa, nälkäkriisiä, pandemiaa, huolta satokaudesta. Yllättävän ajankohtainen kirja siis!
