Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kaunokirjallisuuden suomentajat ovat minulle ihailun ja mielenkiinnon kohde. Opin Suomentajien salaisuudet -podcastsarjasta, että konkarisuomentaja Juhani Lindholmin kirjoituksia on koottu yksiin kansiin. Tämä Kalassa kielen merellä -kokoelma pitikin saada pikimmiten luettavaksi. Teos on juhlakirja, jolla juhlistetaan Lindholmin 70-vuotissyntymäpäiviä ja pitkää uraa Eino Leinon Seuran puheenjohtajana.
Teokseen on koottu vuodesta 1982 suomentajana toimineen Lindholmin kirjoituksia. Mukana on kolmekymmentä kolumnia Parnassosta vuosilta 2016–2020, suomennosten saatteeksi kirjoitettuja tekstejä Humisevasta harjusta, Turhasta lemmen touhusta, Vänrikki Stålin tarinoista ja Huckleberry Finnin seikkailuista, useamman artikkelin verran tarinaa Robinson Crusoesta, jokunen sekalainen kirjoitus vuosien varrelta ja lopuksi vielä runokäännöksiä.
Kolumnit ovat, no, kolumneja, käyttötekstejä, mutta mukavahan niitäkin on lukea, kun aihepiirit pyörivät pitkälti kääntämisen ympärillä. Mielenkiintoisin näistä kolumneista esiin noussut ajatus on tämä:
Lukija ei esimerkiksi juuri ajattele sanoja, joita kirjailija ei ole käyttänyt. Kääntäjä joutuu miettimään sanoja tai ilmaisuja, jotka kirja olisi voinut valita, mutta on hylännyt – ja silloin hän on mukana kirjailijan ajattelussa, joskus niin intiimisti, että tämän korvia kuumottaa.
”Kieli ja mieli”, s. 43
Olen itse törmännyt tällaiseen ajattelutapaan So Clover! -sanapelin parissa. Siinä pitää keksiä, mitä sanayhdistelmää tietyllä vihjeellä tarkoitetaan. Monesti tehtävä on vähän vaikea, mutta sitä helpottaa juuri tämä sama ajatus: miksi on valittu tämä sana, eikä jotain toista sanaa, jonka myös olisi voinut valita. Yhdenlaista sanapeliä siis kääntäminenkin.
Olen aina ilahtunut, kun suomennetun kirjan perästä löytyy suomentajan puheenvuoro, jossa jollain tapaa taustoitetaan käännöstyötä. Näitä kirjoituksia oli mukava lukea tästäkin kirjasta. Yhden Robinson Crusoeta käsitelleistä teksteistä luin jo Suom. huom. -kokoelmasta, mutta muut olivat uusia tuttavuuksia.
Kirjassa on muutama sekalainen teksti vuosien varrelta. Valitettavasti vuoteen 1989 päivätty kirjoitus ilmastonmuutoksesta ja Brasilian sademetsien tuhosta pihvilihan vuoksi on edelleen ajankohtainen, eikä enää hupaisi kuriositeetti tyhmemmältä aikakaudelta.
Lopuksi on runoja. Ensin esitellään Sue Hubbardin, Rachel Rosen, Nalini Paulin ja Daniel Defoen englanninkielisiä runoja Lindholmin suomennoksina. Sen jälkeen saadaan kattaus Anne Hännisen, Jyrki Pellisen ja Saila Susiluodon lyriikkaa Lindholmin englanniksi kääntämänä. Kaikissa näissä alkuteksti ja käännös kulkevat rinnakkain vierekkäisillä sivuilla, joten lukija pääsee vertailemaan versioita kätevästi.
Näin runoilee Rachel Rose Lindholmin suomennoksena runossa ”Feast”, ”Juhlat”:
Oi tuhlaajalapsi. Oi bluegrasspianon tietäjä!
Ämpärit keräävät hauleja tähtien roviosta.
Mehiläiset luolassa pistivät sinua molempiin käsiin, varas.
Tarjoamme kuu-usvan kehää, tornadoja purkissa.
Istu pöytään.
Kokonaisuutena Kalassa kielten merellä on mukavan kepeää luettavaa; ei nyt ihan sellainen syväsukellus ja oppikirja kuin Kersti Juvan Löytöretki suomeen, mutta eipä tämä yritä ollakaan. Jo 40-vuotisen uran tehneen mestarikääntäjän pitkän työn juhlistuksena tämä on oivallinen muistomerkki ja miellyttävää luettavaa kaikille kääntämisestä kiinnostuneille.
