Chigozie Obioma: Kalamiehet

10-vuotias Benjamin on Agwun perheen veljeksistä neljäs. Isoveljet Ikenna, Boja ja Obembe pitävät hänestä huolta, kun perheen äiti tekee torikauppaa pienemmät sisarukset mukanaan. Kun perheen isä lähtee työkomennukselle kauas kotoa, puuttuu kohtalo veljesten elämään kamalalla tavalla. Luvattomilla kalareissuillaan he kohtaavat hullun irtolaisen, jonka hourima synkkä ennustus lankeaa kuin kirous poikien päälle ja alkaa toteuttaa itseään. Lopulta vain haave kostosta ja hyvityksestä vie Benjaminin perheenjäseniä eteenpäin.

Chigozie Obioman esikoisromaani Kalamiehet sijoittuu hänen kotikaupunkiinsa Akureen eteläisessä Nigeriassa. Eletään vuotta 1996 ja maassa on poliittisesti levotonta. Loppulauseessaan Obioma kertoo pyrkineensä kirjansa kautta kuvaamaan koko nigerialaisen yhteiskuntapolitiikan tilaa. Autenttista ajankuvaa ja hämmentäviä tilanteita kirjassa riittääkin – ja vielä dramaattisemmaksi ne tekee se, että ne kuvataan lapsen näkökulmasta. Mutta kirjan pääteema on ilman muuta pelko, taikauskon vahvistama pelko. Miten pelko myrkyttää ihmisen koko sielun? Miksi nuoren koko persoonallisuus muuttuu, kun pelko ottaa hänessä vallan?

Obioman kieli on kaunista, ja ilmaisussa on voimaa. Kalamiesten jokainen luku alkaa upealla luontovertauksella ja sen selityksellä. Heinäsirkat ovat enteitä. Isä oli kotka. Ikenna oli pyton. Ja niin edelleen. Vähitellen mukaan hiipivä tragedia tiivistyy loppua kohti suorastaan trillerimäiseksi jännitykseksi, eikä rauhallisen, hieman iloisenkin alun jälkeen kirjaa lopulta pysty laskemaan käsistään ennen loppuratkaisua. Kalamiehet vaatii hieman aikaa, mutta on sen arvoinen.

Chigozie Obioman Kalamiehet on savuttanut maailmalla suuren suosion, ja se on käännetty yli 20 kielelle. Se oli ehdolla Booker-palkinnon saajaksi ja on saavuttanut paljon muutakin kiitosta. Minulle Kalamiehet menee korkealle tämän vuoden parhaiden kirjojen listalla. Tässä on tuore kertojanääni, jonka seuraavaa kirjaa jään odottamaan innolla. Iso suositus!