Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kaksoissidos-romaani kertoo Paulasta, jonka ikää ei kerrota; arvelisin hänen olevan noin nelikymppinen. Paula asuu Helsingissä ja työskentelee lasten leikkipuistossa. Lukuun ottamatta melko pinnallisia suhteita työtovereihin Paulan lähimmäisverkosta perheen ulkopuolelta ei myöskään paljon kerrota. Kirjasta sai sen vaikutelman, että Paula on melko yksinäinen, hänellä ei tunnu olevan juurikaan mies- tai naisystäviä.
Mutta entä sitten perhe? Äiti Maria on kaikkea muuta kuin äitienpäivärunojen hellä emo. Hänen elämässään tärkeintä tuntuvat olevan ulkoiset asiat: on ollut Sorja-muotiliike, jonka hoitamiseen Marian kaikki energia tuntuu menneen; lapset ovat olleet liikaa, tiellä, ylimääräisiä, etenkin tyttäret Leena ja Paula, jotka eivät ollenkaan vastanneet äidin odotuksia. Vain Antti-veli sai vähän hänen suosiotaan. Kun Risto-isä vielä hukkui epämääräisten vaiheiden jälkeen kalareissulla, ei teini-ikäisillä tyttärillä ollut perheessään juuri turvaa, ja niinpä Leena, kovin salaperäiseksi ja oudoksi jäänyt Leena, matkusti Ruotsiin heti kuin vain voi.
Mutta olihan Paulalla Täti. Äidin sisko, Aino-täti, jota Maria halveksi. Tädin ja Teuvo-sedän luona Paulalla oli turvallista ihan idylliin asti: Täti huolehti Paulasta niin paljon, että tämä halusi tehdä äitienpäiväkorttinsakin hänelle, mikä sai tietysti Marian raivoihinsa.
Mutta vuodet vierivät ja ajat muuttuvat. Kun Teuvo kuolee, jää Täti avuttomana yksin, eihän hän ole tottunut hoitamaan pienen talon paperiasioita, laskuja tai korjauksia. Ja lisäksi Tädin persoonallisuus alkaa muuttua. Lähimuisti heikkenee, samat asiat kerrotaan aina uudestaan ja uudestaan. Muutokset pelottavat, ja suihkussa käyntikin saa aikaan raivokkaan riidan Tädin ja sisarentyttären välillä.
”Täti ei ole enää entisensä, lempeys on poissa. Tätiin on selvästi sujahtanut joku kärttyinen paholainen, joka on nielaissut todellisen Ainon.” – Täti saa Alzheimer-diagnoosin ja lääkkeet siihen, mutta tauti etenee vääjäämättä. Paula joutuu yhä vaikeampien kysymysten ääreen: Kuinka kauan Tätiä voi pitää kotona, kun hän ei selvästikään pysty kunnolla huolehtimaan itsestään kotiavusta huolimatta? Ajomatkat Helsingistä Lappeenrantaan ovat pitkiä ja raskaita. Rakkaus Tätiin on edelleen olemassa, mutta mihin asti se venyy, kuinka kauan Paula jaksaa?
Kaksoissidos on miellyttävällä tavalla vanhanaikainen romaani: Sen kerronta on konstailemattoman selkeää, henkilöhahmot uskottavia ja Alzheimerin taudin kuvaus pelottavan todentuntuista. Suosittelen lämpimästi tätä kirjaa kaikille niille, joita läheisen dementoituminen koskettaa.
