Tiina Raevaaran kahdeksas romaani Kaksoiskierre sukeltaa trillerien maailmaan. Sen päähenkilö Eerika, entinen biolääketieteen tutkija elää nuoren tyttärensä ja lapsuudenystävänsä Kristiinan kanssa erikoista perhe-elämää. Perheen yllä on varjoja ja niistä yksi, Kari Pajusuo, ei pysy Eerikan menneisyydessä.
Pajusuo oli Eerikan entinen professori, joka on palannut Suomeen. Hänellä on suunnitelmissa projekti, jonka tarkoituksena on mullistaa muiden muassa elinsiirrot. Hän ei hyväksy kieltävää vastausta ja hänellä on keino pakottaa Eerika työskentelemään hänelle. Tämä laukaisee tapahtumaketjun, jonka läpi Raevaara kuljettaa lukijansa.
Kaksoiskierteen tarina liikkuu hitaasti ja Raevaara käyttää paljon aikaa päähenkilönsä elämän kuvaamiseen. Tämän kuvailun vastavoimaksi nostetaan geeniteknologian eettiset kysymykset. Niissä riittääkin purtavaa ja kirja herättää paljon ajatuksia. Aihepiiri tuntuu ajankohtaiselta ja Raevaara kirjoittaa siitä asiantuntemuksella. Samalla hän kuitenkin pitää tekstin maallikoille sopivana.
Kaksoiskierre on tunnelmallinen kirja. Vaikka siinä on nähtävissä Raevaaralle ominainen kerronnallinen syvä ääni, aihepiiri tuo minulle enemmän mieleen Leena Krohnin tuotannon. Kummatkin tavallaan käsittelevät tulevaisuuden tarinoita tieteen kautta.