Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
S. J. Watsonin esikoisteos Kun suljen silmäni (2012) oli laadukas ja menestynyt psykologinen trilleri, joka tietysti loi kovia paineita seuraavalle kirjalle. Kaksoiselämä ei välttämättä lunasta kaikkia ensimmäisen romaanin lupauksia, mutta on joka tapauksessa vetävää jännitystä.
Kirjan päähenkilö on lähes nelikymppinen valokuvaaja ja toipuva alkoholisti Julia, joka elää rauhallista perhe-elämää kirurgimiehensä Hughin ja murrosikäisen poikansa Connorin kanssa. Perheen taustalla on tosin lapsettomuuden tragedia, sillä Connor on tosiasiassa Julian siskon Katen lapsi, jonka tämä sai kuusitoistavuotiaana, mutta antoi sitten sisarelleen adoptioon. Idyllin särkee karmea uutinen: Kate on murhattu Pariisissa. Poliisit eivät oikein löydä mitään johtolankoja, mutta Julia tarttuu toimeen ja saa Katen kämppäkaverin Annan kanssa selville, että Kate harrasti nettideittejä ja ilmeisesti jopa kyberseksiä. Julia päättää kirjautua Katen käyttämälle sivustolle tämän tunnuksilla ja tapaakin sitten salaperäisen mutta kiinnostavan Lukas-nimisen miehen, joka vetää Julian mukaan aikamoiseen ihmissuhdemylläkkään.
Kaksoiselämän suurin vika on siinä, että se on peräti ennalta-arvattava. Kyllä kai jokainen lukija tietää heti, ettei tämä Lukas ole sitä miltä näyttää ja että Katen ja Lukaksen välille syntyy suhde, joka ei tiedä hyvää. Lisäksi uskon, että Juliasta on ollut tarkoitus tehdä helposti samastuttava ja sympatiaa herättävä päähenkilö, mutta ainakin minun moralismiani hänen jatkuva valehtelunsa sekä itselleen että muille ärsytti, samoin se, että hän oli netin syövereissä niin perin avuton ja hyväuskoinen. Hugh on kovin kiltti ja huolehtivainen ja samalla kotitöihin tarttumaton perinteinen perheenisä, ja Connor muuten vain teini.
Onneksi kirjan loppuun on sentään saatu yllättäviä ja odottamattomiakin käänteitä, jotka pelastavat Kaksoiselämän ja tekevät siitä kelpo viihdettä. Lisäksi Watson on kielen ja ilmaisujen puolesta taitava kirjoittaja, jonka tekstiä on sinänsä tyydyttävää lukea. Ihan esikoisteoksen vertainen Kaksoiselämä ei ollut, valitettavasti.
