Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Entinen rikostutkija Hanne Wilhelmsen on katkeroitunut ja pettynyt. Heti kirjan ensimmäisellä sivulla käy ilmi, että hänen pitkäaikainen puolisonsa Nefis, joka ei kestä enää heidän riitaista liittoaan ja Hannen negatiivisuutta, aikoo lähteä pois ja ottaa vielä mukaansa pariskunnan 19-vuotiaan tyttären Idan. Hanne jää istumaan pyörätuoliin, jossa hän on ollut yli kaksikymmentä vuotta haavoituttuaan vakavasti ampumavälikohtauksessa.
Kirjan edetessä lukija huomaa, että Hanne on todella negatiivinen, vihainen ja kyyninen. Lähes sietämätön ihminen, voisi ajatella, mutta jollain tavalla häntä on kuitenkin mahdollista ymmärtää. Jälkeenpäin Hanne kyllä pyytelee aina nöyrästi anteeksi purkauksiaan, mutta vahinko on jo tapahtunut. Nefis saa lopullisesti tarpeekseen, kun pariskunnan säännölliset illalliskutsut, joissa ovat olleet mukana poliisi Henrik Holme ja kustannustoimittaja Ebba Braut, menevät pilalle Hannen tokaisujen takia. Mutta sitten tapahtuu kohtalokkaita: tapahtuu murha, jota en nyt tässä sen enempää avaa, ja lisäksi lukuisia naisia tulee selittämättömällä tavalla raskaaksi. Kukaan heistä ei ole mielestään ollut kanssakäymisissä miehen kanssa. Miten tämä voi olla mahdollista? Kun Hannen entisen työpaikan murhatiimi joutuu ulos tutkimuksista, tämä päättää ottaa asian itse käsiinsä ja ratkaista sen. Rikoksen ratkaisu vie hänet kuitenkin keskelle synkkää koston ja vihan maailmaa.
Kyllä Anne Holt osaa! Sekä Hannen että alituista kehohäpeää ja muutakin noloutta tuntevan Henrikin hahmot ovat hyvin taitavasti kuvattuja. He ovat eräänlaisia antisankareita: kummassakaan ei ole kovin suurta hohtoa tai glamouria, mutta heihin voi kuitenkin samastua. Hanne on vanhentunut pyörätuoli-invalidi ja Henrik kömpelö ja ujo ja yksinäinen, siis perin inhimillisiä kummatkin.
Kirjan nimi, joka kyllä alussa näytti minusta lähinnä nuorten hevoskirjan otsikolta, aukeaa vähitellen; se liittyy satuun, jossa ilkeä kuningatar sidotaan kostoksi kiinni kahteentoista hevoseen, ja nämä sitten repivät hänet palasiksi. Aika väkivaltainen tarina siis, mutta kyllä Hanne ja hänen mukanaan hieman vastahakoisesti touhuava Ebba törmäävätkin tutkimuksissaan väkivaltaiseen, vihan ja koston täyttämään maailmaan.
Kaksitoista villiä varsaa on melko tyypillinen Hanne Wilhelmsen -dekkari, mutta se onkin sitten laadun tae. Kyseessä on jo kahdestoista kirja tässä sarjassa, mutta osuvan henkilökuvauksen ja päähenkilöissä tapahtuneiden muutosten takia kiinnostus pysyy yhä yllä. Romaani oli suhteellisen runsaasta sivumäärästään huolimatta joutuisaa luettavaa, kiinnostus pysyi yllä koko ajan. Ehkä vanhan sadun liittäminen nykyajan murha- ja hyväksikäyttötapauksiin tuntui alussa vähän epäuskottavalta, mutta kerronnan edetessä sekin alkoi tulla olennaiseksi osaksi tarinaa. Mitä ympäristön kuvaukseen tulee, minua alussa huvitti ja myöhemmin jopa hieman ärsytti jatkuva Applen tuotesijoittelu, kun lähes jokaisella henkilöllä oli erikseen mainittuna iPhone tai iPad. Mutta mitäpä siitä. Nautittava dekkari joka tapauksessa.
