Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Sistinja kasvaa tätinsä luona ja tämän ehdoilla. Hänellä on kyllä äidistä muistoja; on lakanapäivämuisto ja on polkupyörämatka äidin tarakalla. Isäkin käy katsomassa, mutta lähtee taas takaisin Tukholmaan. Sistinja unelmoi ja näkee enemmän kuin muut. Hän haluaa balettiin, hän uneksii vieläkin äidistä, hän haluaa olla rohkea, itsevarma ja spontaani. Senja-täti on pitänyt hänet kiinni arkielämässä ja kun tämä menee ja kuolee, Sistinja ei osaa enää oikein olla mitään.
Ake astuu hänen elämäänsä saman tien ja tuntuu, että Aken myötä kaikki selkeytyy. Arkielämä on epävarmaa, hänet sanotaan irti postinkantajan työstä, eikä muu työ oikein maistu. Ake saa talonmiehen paikan ja he asunnon, äkkiä nämä työt ovat hänen ja Ake jossakin. Sistinja elää ja Ake rakastaa, ainakin hetken. Kunnes Hertta syntyy, rakas, pieni, elävä Hertta. Syntyy keskelle vanhempien hankalaa elämää ja valvottaa vauvana molempia. Hertasta tulee hermostuttava ja liiankin innokas. Sistinja ei tekisi kuitenkaan yhtään virhettä, hän rakastaisi… mutta jaksaako hän.. Kumpikin vanhemmista alkaa juoda, omista syistään – yksin ja yhdessä. Välillä arki on liian kaunista uskoa, toisinaan taas todellisuus liian pahaa kohdata.
Pieni Hertta, tai ei edes pieni, haetaan pois kotoaan, otetaan huostaan. Ei vielä edes teini-iässä. Hertta tapaa erilaisia nuoria, osaa hän pelkää. Osa on sympaattisia ja jopa ystävällisiä. Elämä yksikössä on erilaista, outoa ja täynnä sääntöjä. Sääntöjä sekä henkilökunnalta että yhteisön puolelta. Hertta kehittää itselleen laskemispakon, valehtelee huoletta Akesta ja toisaalta ystävystyy Vaahtopään kanssa. Hän oppii pakostikin uusia, vaarallisempia asioita, joille ei välttämättä vielä edes osaa antaa nimiä. Eno haluaisi hänet luokseen, mutta ei saa lupaa. Äidille hän kirjoittaa kauniisti ja he suunnittelevat hienoa äiti-lapsi -päivää yhdessä. Kaikki järjestyy vielä, varmasti. Ake ei enää lyö eikä Sistinja vaivu omaan maailmaansa. Hertta voi vain elää toivoen ja samalla ihmetellen sekä eläen elämäänsä laitoksessa. Niin monen erilaisen nuoren kanssa, niin monen kohtalon kanssa.
Kaksi viatonta päivää on vahva, herkkä ja kaunis romaani, joka kertoo vaikeista asioista. Suhteellisesta köyhyydestä, huostaanotoista, siitä miten historia seuraa toistaan sukupolvien ajan. Rakkaus on silti koko ajan olemassa, mutta voiko se voittaa kaiken? Heidi Jaatinen on tarttunut vaikeisiin asioihin ja käsittelee niitä osin unenomaisin ja mielikuvituksen keinoin, osin lapsen silmin ja takertuen rituaaleihin. Selvää kuitenkin on, että kukaan ei halua tahallaan lastaan huostaanotettavaksi, kukaan ei halua luovuttaa vastuuta toisille – paitsi jollei mitään muuta mahdollisuutta enää ole. Jää vain ainainen rakkaus ja kaipaus. Niin jää kirjastakin, outo ja lämmin odotus sekä mahdollisuus sen täyttymiseen myöhemmin. Hieno, kielellisesti rikas ja unenomainen tarina.