Bjørn F. Rørvik on tunnettu norjalainen lastenkirjoja. Hän on voittanut teoksistaan useita norjalaisia kirjallisuuspalkintoja. Kaksi pientä ritaria on ensimmäinen häneltä suomennettu teos.
Kaksi pientä ritaria alkaa, kun valtakunnan ritarit lähtevät turnajaisiin. Jälkeen jää ainoastaan Ruusupuska, joka ei osaa päättää, mitkä saappaat laittaisi päälleen ja Räiskis-Bang, joka taitaa olla koittanut vältellä koko tapahtumaa. Jälkeen jäämisellä on kuitenkin seuraamuksensa, sillä kuningas lähettää ritarit hakemaan prinsessan takaisin kotiinsa.
Aluksi ritarit olettavat, että hirmuinen lohikäärme on kaapannut prinsessan. Se teoria ei kuitenkaan pidä kauhean pitkään, sillä prinsessalla taitaa olla tapana kadota jatkuvasti. Ritareille on tiedossa seikkailu, jossa kyseenalaistetaan vähän kaikkea sukupuolinormeista ja roolivaatimuksista lähtien.
Pikkuiset ritarit ovat hauskoja hahmoja. Ruusupuska tykkäisi kauniista vaatteista, eikä oikein välitä tytöistä laisinkaan ja Räiskis-Bangille sattuu ja tapahtuu jatkuvasti. He eivät ole henkilöitä, joiden varaan prinsessan pelastamista kannattaisi jättää. Sivuhahmoissakin on ihan hauskoja huomioita, kuten kakka-vitsejä laukova Pekka-vanki.
Sivurakenne on paikoitellen kumman tyhjää. Kokonaisella sivulla saattaa olla joku pieni objekti ja koko muu sivu jätetty tyhjäksi. Se on minusta hyvin erikoinen ratkaisu, sillä sen olisi voinut korvata esimerkiksi esittämällä sama kuva edes lähempää.
Kuvitus on myös hieman vaikeaselkoista. Esimerkiksi ritarien ruumiinrakenne muuttuu kuvien välillä, tehden hahmoista hieman vaikeasti tunnistetavia lapselle.
Kaksi pientä ritaria on puutteistaan huolimatta hauska kuvakirja. Sitä suositellaan 3–7-vuotiaille. Itse uskon, että kirjan hauskuus avautuu lukijalle paremmin tämän ollessa lähempänä ikähaarukan loppupuolta.