Kakka-Ukko on eräs syksyn monista uusista turkulaisista sarjakuva-albumeista. Tätä sarjakuvaa on kutsuttu joissakin piireissä Suomen undergroundeimmaksi, eikä ehkä suotta. Kakkaa vääntävä piirtäjä on tunnettu myös erilaisista performansseistaan sekä koko olemuksestaan… Kakka-Ukon hahmo on syntynyt jo 2002 ja omakustanteitakin piirtäjä on julkaissut, mutta tämä on ensimmäinen kovakantinen albumi, suoraan sitä itseään.
Ilmaisu on selkeää, yksinkertaista ja naivistista. Joka ainoassa stripissä esiintyy kakka sen eri olomuodoissaan. Kakka-Ukko sinänsä on mukava ja siisti mies, hänellä on vain outo mieltymys kakkaan. Mukana pyörähtää myös Nätti-Jorma, jolle Ukko tekee jäynää useamman kerran. Kakka-Ukko on pohjimmiltaan myös romantikko. Mikä onkaan söpömpää kuin käydä kakalla Marketti-Marketan jälkeen – vetämättä välillä vessaa. Mono-Mozart on puolestaan Kakka-Ukon naapuri, kaupungin kovanaama, jota riipoo se, että Ukko ei pelkää häntä. Sivuosissa esiintyvät myös Kiltti-Poika, Kekkuli-Matti sekä Kissa. Varsinkin Kissan ajatukset ovat kiinnostavia!
Kakka-Ukko käy teatterissa, saa ikävän naapurin, rakastuu sekä kokeilee erilaisia ammatteja vaihtelevalla menestyksellä, muun muassa sijaisopettajana, palomiehenä, apteekkiapulaisena ja kenkämyyjänä. Kaikki vain menee oudon kakkamaisella tavalla pieleen.
Aiheen puolesta tämä varmasti vetoaa nuorimpiin lukijoihin välittömästi. Eipä silti, kyllä itse kukin hörähtelee tätä lukiessa. Stripit ovat lyhyitä ja albumi on nopeasti luettu. Ja kyllä tämän lukee useampaankin kertaan, ideoita on, vaikka kakka pyöriikin pääosassa. Lopulta Kakka-Ukko on mielestäni varsin sympaattinen, väärinymmärretty hahmo.
Siksi en suosittelekaan miellyttävän Kakka-Ukon sijoittamista eriöympäristöön. Ainakin meillä hän on ansainnut paikkansa muiden sarjakuva-albumien joukossa ihan oikeassa kirjahyllyssä. Suosittelen makaaberin ja irrationaalisen, naivistisen ja absurdin huumorin sekä ilmaisun ystäville. Hei, sisältö ei ole ihan kakkaa!