Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kun avaa tämän kirjan, sen ensimmäinen luku on niin hyytävä, että ei ole enää vaihtoehtoja. On pakko jatkaa. Kun on saanut nielaistua ja siirryttyä seuraavaan lukuun, lukijalle aletaan valaista hiukan missä ollaan ja kenen kanssa.
Janne Vuori on työlleen omistautunut toimittaja, joka saa tutkittavakseen jutun, joka koskee kaivosta, juuri sitä Kaivosta – tässä kirjassa nimellä Suomalahti. Jotain todella hämärää on tekeillä, sillä toimittaja, jonka jäämistön Janne saa, on poistunut vahvuudesta tai ehkä hänet oli poistettu. Muitakin poistumia alkaa tapahtua, lähinnä Kaivokseen kuuluvia johtohenkilöitä. Jannella on vaimo ja tytär, perhe jota lyö pahasti laimin. Mies tekee mitä miehen on tehtävä, Janne tekee töitään, joita ei osaa olla tekemättä. Välillä hän meinaa hellittää ja on hilkulla joutua tekemään juttua twerkkauksesta – haloo, tässä kohtaa nauratti. Onneksi hän palaa ruotuun.
Mielenkiintoista tässä kirjassa on Emil. Mies joka ilmestyy Jannen elämään kolmenkymmenen vuoden poissaolon jälkeen. Hän on Jannen isä. Se miksi hän on aikanaan jättänyt perheensä ja miksi on palannut, on erittäin mielenkiintoista, eikä selviä hetkessä. Isä ja poika – hetket ovat hienoja. He ovat jossain määrin niin samanlaisia ja kaikesta huolimatta, ainakin minusta tuntuu, että se mitä he tekevät, on oikein.
Lukija tietää, kuka on murhaaja, mutta se ei haittaa. Jännitys piilee siinä, miten Janne selviää ja miten hän saa selville, kuka ihmisiä nistii. Koska hän on toimittaja, hän vain tuo asiat esille. Poliisia ei tässä juurikaan tarvita, mitä nyt Jannen kuulusteluissa, kun vierestä ammutaan kaveri.
Antti Tuomaisen kerronta on niin riemastuttavaa, että sitä vaan harppoo menemään ja juuri kun kuvittelee muka pysyvänsä kyydissä, tippuu ja ihmettelee, mitä oikein tapahtui. Nousee ja jatkaa entistä innokkaammin. Kaivos on hyytävä lukukokemus, siinä on talvi ja muutenkin palelee… Ei kaiken aikaa, sillä siinä on niitä lämpimiä hetkiä, jotka pitävät tasapainossa. Yhtään en ihmettele, että Tuomaisen teoksia luetaan ympäri maailmaa.
