Eeva Rautiainen on erakoitunut hamstraaja jossain Rengon peräkylillä. Niinpä onkin kovasti yllättävää, että hänen pihakaivostaan löytyy kuristetun naisen ruumis. Kyseessä on Tuula Kalliokoski, terminaalivaiheen syöpää sairastanut vanhahko nainen, jolla ei ensinäkemältä tunnu olevan mitään yhteistä Rautiaisen kanssa. Tapausta tutkii rikoskomisario Hannu Savolainen, ja hänkin on aluksi perin ymmällään.
Jollain tavalla Kalliokosken murhan syyt tuntuvat kulkeutuvan vuosikymmenien taakse, nyt jo aikoja sitten lakkautettuun Rauhan mielisairaalaan ja sen potilaisiin ja hoitohenkilökuntaan. Mutta miten näin kaukaiset asiat vaikuttavat nykypäivään? Ja miksi jokin outo pahuuden uhka tuntuu edelleen koskettavan esimerkiksi Laura Kalliokoskea, vainajan tytärtä?
Rikosjuonen ohella kirjassa kerrotaan myös Savolaisen yksityiselämästä: hän on yksinäinen työnarkomaani, joka on menettänyt vaimonsa ja jonka lapsetkin elävät jossain kaukana.
Annika Eronen on onnistunut kirjoittamaan mainion esikoisteoksen, jonka lukeminen oli enimmäkseen ilo ja nautinto. Juoni kulkee eteenpäin toisaalta tasaisesti, toisaalta niin, että yllättävät tapahtumat ja dekkareille tarpeelliset juonenkäänteet pitävät mielenkiinnon yllä. Faktat ovat napakasti paikoillaan, ainakin sikäli kuin minä osasin niitä arvostella. Henkilökuvat nyt olivat ehkä vähän kliseisiä, onneton ja leskiytynyt rikoskomisario ei ehkä ole maailman omaperäisin keskushenkilö, mutta jollain tavalla Savolaiseen oli saatu tarpeellista mielenkiintoa, samoin Laura Kalliokoskeen, joka vähitellen kohosi tärkeäksi hahmoksi Savolaisen rinnalle.
Iänikuisten kahvin ja viskin sijasta tässä romaanissa litkittiin kuppikaupalla teetä, mutta perinteille kumartaen tupakka sentään savusi jatkuvasti Savolaisen suupielessä. Loppuratkaisu oli sekin ehkä hieman ennalta-arvattava ja epäuskottavakin, mutta jollain tavalla se sopi melko hyvin romaanin onnistuneesti kuvattuun pahaenteiseen tunnelmaan.
Kirjan takaliepeen mainostekstissä luvattiin, että Savolaisen tutkimukset jatkuvat sarjana, ja jään ilolla odottamaan uusia osia. Onnea siis vain Annika Eroselle oikein hyvästä esikoisteoksesta!