Eija Piekkari on tuottelias rikoskirjailija: Kaislikon kätkössä on jo kuudes Kristiina Elo -dekkari, ja edellinen, Risteys, ilmestyi vasta viime keväänä.
Nyt Kotiniemen siirtolapuutarhayhteisöä järkyttää nuoren naisen, Venla Tiittolan, murha. Venlan asiat eivät olleet hyvin hänen eläessäänkään, sillä hän oli lääkkeiden ja alkoholin väärinkäyttäjä. Kuka sitten hyötyisi hänen kuolemastaan? Krisse Elo saa tapauksen tutkittavakseen, ja siihen liittyykin moninaisia kiemuroita. Krisse on muutenkin stressaantunut, sillä hän odottaa äitiysloman alkua keskellä kesän tukalaa kuumuutta.
Piekkarin kerronta on sinänsä hyvää ja tarina etenee vaivattomasti. Ehkä olisin odottanut ainakin Venlan hahmolta vähän enemmän syvyyttä, mihin onnettoman nuoren naisen kuvaaminen olisi antanut mahdollisuutta: miten Venlasta tuli väärinkäyttäjä? Toisaalta yhteiskunnallisuus ja sosiaalisten epäkohtien pohdinta eivät ole Piekkarin vahvinta aluetta. Ja ovathan Krisse ja hänen työtoverinsa, etenkin vanhemmistaan eroa tekevä tutkintasihteeri Riikka, uskottavasti kuvattuja.
Uskoisin että Krisse Elo on saanut jo monia ystäviä, ja erään lehtihaastattelun mukaan jatkoa kirjoille on yhä tulossa. Kahden kirjan vuosivauhti onkin kunnioitettavaa, kunhan määrä ei korvaa laatua. Niin ei mielestäni ole käynyt, vaikka rikosjuoni lienee nyt vähän turhankin kimurantti ollakseen uskottava. Erikseen on mainittava vielä kirjan kieli- ja oikeinkirjoitusasu, josta olen joskus Myllylahden kirjojen kohdalla huomautellut: Piekkarin kieli on selkeää ja painovirheitäkin huomasin vain pari.
Suositeltava kirja joka tapauksessa perinteisen dekkarin ystäville.