Hanna Syrjämäen tuorein runokokoelma Tuu herätti Instagramissa mukavasti kohinaa. Se lähti oitis varaukseen kirjastosta, mutta en ole sitä saanut vielä käsiini. Samaan aikaan varattu Syrjämäen edellinen teos, Humahduksen Abundantia-sarjassaan julkaisema Kaikko ennätti ensin luettavaksi. Aloitetaan siis siitä.
ne tykyttävät sisälläsi, pitoisuuksien vaihtelut, se eestaas,
joka hakkaa rantaa aivan tietyllä rytmillä: suurin osa prosesseista
on käynnissä tiedostamattasi, eräät kivut ja eräät hellyydet
tuntuvat aina heijastepisteissä eivätkä koskaan sijainnissa
Tämä kokoelma kolahtaa heti ensimetreiltä. Teksti soljuu erittäin nautinnollisesti. Syrjämäen runous puhuttelee ja toimii. Se puhuttelee myös kirjaimellisesti: runojen minä ottaa yhteyttä lukijaan, “olet seurausta jostain”, “olet illuusio, joka tapahtuu sinulle”, “olet jatkuvasti tehtävä päätös siitä, kuka mielesi äänistä muistuttaa sinua eniten”.
Tekstin lisäksi vihkosessa on kuvitusta. Aukeaman toisella sivulla on aina kuva mustasta lätäköstä, josta kuplat ja muut yksityiskohdat pikkuhiljaa kaikkoavat vihon edetessä. Nämä kuvat ovat kiinnostava lisä.
Kaikko on hyvin pienimuotoinen kokoelma, siinä ei ole paljon. Se on huolella hiottu helmi, joka lopulta purkautuu ylenpalttisuuteen, luovutukseen fraktaalien joukkion edessä. Lukijana hymisen hyvän kokoelman luomaa tyytyväisyyttäni. Odotukset Tuu-kokoelmaa kohtaan ovat tämän myötä korkealla.
Kaikko on ladattavissa PDF-muodossa Humahduksen sivuilta muiden Abundantia-sarjan teosten tavoin. Abundantia on ”erillisjulkaisusarja älypuhelimelle”, ja siinä on julkaistu jokunen hyvin kokeellinen teos. Kaikko on ainoa, joka on julkaistu myös painetussa muodossa ja muihin sarjan teoksiin verrattuna se on merkittävästi vähemmän kokeellinen.