Anja Snellman: Kaikkien toiveiden kylä

Sen lisäksi, että on kirjoittanut 25 romaania, tukun muita teoksia, toiminut journalistina ja kouluttautunut psykoterapeutiksi, Anja Snellman on ehtiväisessä elämässään myös työskennellyt matkaoppaana Kreetalla, jossa hän on jo kauan elänyt erimittaisia aikoja. Matkaopas on myös toinen hänen uuden kirjansa päähenkilöistä, Monika, joka on joutunut tuntemattomalla tavalla onnettomuuteen ja jonka autiossa Pneuman kylässä elävä päälle yhdeksänkymppinen Agave ottaa hoiviinsa.

Naisten ystävyys syttyy hitaasti, mutta muodostuu sitäkin lujemmaksi, vaikka kumpikin ihmettelee toisen kotkotuksia silloin tällöin. Monika kärsii, kun tuntemattomia asioita ei voikaan googlata, kun puhelin on mennyt rikki, ja Agave oudoksuu Monikan lukuisia lävistyksiä, joista ei tosin ole kuin napakoru jäljellä. Kummallekin toisen menneisyys on jotain uutta ja outoa. Agave on elänyt sota-ajat ja nähnyt sanoinkuvaamattomia hirveyksiä ja itse asiassa myös osallistunut niihin. Monika ei muista kuin katkelmia elämästään nykypäivään asti, ja itse onnettomuus pysyy tiukasti pimeässä. Sen sijaan ajat Kreetalla, matkaoppaan fraasit ja ennen kaikkea äkillinen rakastuminen paikalliseen anarkisti-Akhilleukseen ovat kirkkaina mielessä. Mutta mitä tulevaisuus sitten tarjoaakaan molemmille naisille?

Olen aina lukenut Anja Snellmanin uudet kirjat suurella mielenkiinnolla, ja vaikkei tämä nykyisen aihepiiri minua aluksi suuresti kiinnostanutkaan, vei teos kyllä mukanaan. Minusta Snellmanin kirjoitustyyli on vuosien kuluessa kovastikin kehittynyt, enää hän ei juurikaan harrasta niitä hengästyttäviä rimpsuja ja luetteloita, joista jotkut varhaiset teokset käytännössä muodostuivat ja jotka saattoivat tuntua uusilta ja tuoreilta silloin, mutta kyllästyttäviltä nykyään. Ja vaikka en ole koskaan käynyt Kreetaa lähelläkään, romaanin paikallistunne oli ihanan värikäs ja elävä.

Voin suositella tätä teosta oikein lämpimästi, ja varsinkin ne, jotka ovat siellä Kreetalla päin käyneet, saavat siitä paljon.