Kirjailijan kaima José-herra on töissä väestörekisterikeskuksessa ja asuu samassa rakennuksessa väliseinän takana. Hän on yksinäinen, hiljainen, kaikin puoli nuhteeton ja luotettu työntekijä. Yhtenä päivänä hän saa sattumalta käsiinsä tuntemattoman naisen henkilökortin, eikä mikään tunnu olevan enää tämän jälkeen entisellään. Päällisin puolin toki, mutta ei José-herran sisällä.
Portugalilainen Saramago on kertojana erittäin persoonallinen. Hän käyttää hyvin pitkiä lauseita ja osaa luoda jännitettä kuin huomaamatta. Suurta toimintaa tai vallankumousta ei kirja tarjoile, mutta on silti lähes maaginen pienen ihmisen omituisena kertomuksena.
Kaikkien nimet valloittaa tekstillään ilman minkäänlaisia apukeinoja. Pitkät lauseet, hurjan pitkät kappaleet, hyvin epämediaseksikäs aihe ja arkinen kansi eivät ole markkinavaltteja. Kirjan luettuaan tunteekin tehneensä löydön.