Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Varastossa työskentelevä päähenkilö Mona asettuu eräänä uuvuttavana työpäivänä kesken työnteon hyllynkoloon vähän lepäämään, ja yhtäkkiä huomaa olevansa keskellä pimeää. Pimeydestä erottuu valoa, valossa on pyörälliset kärryt ja niiden päällä muodosta päätellen ruumis. Kun lopulta käy ilmi, että ruumis on Monan äiti, käynnistyy prosessi.
Kaikkien menetysten äiti on yhden äiti-tytär-suhteen raju ruumiinavaus. Äiti on kuollut, eikä enää sano mitään, joten Mona pitää sitten tajunnanvirtaista monologia kirjan verran. No, ei tämä ihan pelkkää puhetta ole, kokemus on hyvin kehollinen, ja Mona joutuu käymään läpi myös suhdettaan omaan tyttäreensä ja mieheensä.
Kaikkien menetysten äiti kertoo ylisukupolvisista traumoista, siitä miten häpeän tunne periytyy. Miten Monan äiti oli monella tapaa huono äiti, mistä se johtuu, miten se vaivaa Monaa ja miten Mona kokee itse olevansa huono äiti ja ihminen.
Teksti on raskasta vyörytystä ja kirja on pituisekseen (noin 200 sivua) hyvin työlästä luettavaa. Samalla se on vangitsevaa ja kiehtovaa, kun sen kyytiin vain uskaltaa heittäytyä. Marjo Niemi hallitsee tämän sisäisen monologin hurjan vyörytyksen ja päällekäyvän proosan. Tällaista on hätä ja selviytyminen menetyksestä, josta ei voi selviytyä.
