Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Toimittaja Aleksandr Manzos on valinnut tähän kirjaan 30 klassikkopeliä 1970-luvun alusta tähän päivään. Vaikka kirjan nimi puhuukin laveasti kaikkien aikojen peleistä, kyseessä on siis vain videopelit. Takakannen lupaama ”Pelimaailman koko kuva” tarkoittaa siis varsin kapeaa siivua kaikesta pelaamisesta.
Peleistä on kirjoitettu muutaman sivun jutut, joissa kerrotaan, mistä pelissä on kyse ja perustellaan, miksi juuri se peli kuuluu videopelaamisen kaanoniin. Tässä on onnistuttu: jutut ovat hyvin kirjoitettuja ja mielenkiintoisia ja toimivat, vaikka pelejä ei tuntisi lainkaan.
Kuten aina tämän tyyppisissä kirjoissa, valintoja on jouduttu tekemään paljon ja tehdyt valinnat kertovat jotain kirjoittajan arvoista ja ajatusmaailmasta. Sinänsä kirjan pelivalikoima on onnistunut, mikään peleistä ei herätä suurempaa ”miksi tämä on mukana”-vastustelua.
Jokunen kiinnostava aukkopaikka kirjaan on kuitenkin jäänyt. Roguelike-pelien elementit ovat kovassa huudossa nykyään, mutta kirjasta ei löydy Rogueta tai Nethackia. Olisin odottanut näkeväni toisen näistä.
Toinen mielenkiintoinen aukko on urheilupelien täydellinen puute. No, onhan siellä Pong, mutta ei sillä ihan kaikkea videopeliurheilua kateta. Missä ovat Suomessa niin suositut NHL-kiekkopelit, kaikki autourheilu, futisvalmennussimulaattorit?
Casual-mobiilipelaaminen on tässäkin tapauksessa unohdettu vähäpätöiseksi alaviitteeksi; sitähän nyt peliharrastajien kuuluukin paheksua ja pitää vähemmän oikeana pelaamisen tapana, mutta vaikka Candy Crush Sagan jättäisikin väliin, missä ovat Angry Birds, Clash of the Clans tai Hay Day?
Kuten sanottua – 30 pelin kokoelma ei missään tapauksessa ole täydellisen kattava otos videopelaamisen historiasta. Parasta kohdeyleisöä tälle kirjalle ovat sellaiset lukijat, joilla videopelipuolen yleissivistyksessä on aukkoja. Suosittelenkin kirjaa lämpimästi pelaamisesta kiinnostuneille lapsille ja myös vanhemmille lukijoille, joille pelien maailma ei ole tuttua. Tämä valikoima varmasti laajentaa näkemystä siitä, mitä kaikkea videopelit voivat olla.
Meille 30–40-vuotiaille koko ikänsä pelanneille kirja sopiikin sitten mainioksi ponnahduslaudaksi keskusteluille siitä, mitkä ikiklassikot kirjasta puuttuvat. Minun taas pitäisi kyllä kirjoittaa vastaava kirja lautapeleistä… (ja kirjoitinhan minä!)
